Proverbiorum 14
1 Sapiens mulier aedificat domum suam: insipiens extructam quoque manibus destruet.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Ambulans recto itinere, et timens Deum, despicitur ab eo, qui infami graditur via.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 In ore stulti virga superbiae: labia autem sapientium custodiunt eos.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Ubi non sunt boves, praesepe vacuum est: ubi autem plurimae segetes, ibi manifesta est fortitudo bovis.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Testis fidelis non mentietur: profert autem mendacium dolosus testis.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Quaerit derisor sapientiam, et non invenit: doctrina prudentium facilis.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Vade contra virum stultum, et nescit labia prudentiae.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Sapientia callidi est intelligere viam suam: et imprudentia stultorum errans.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Stultis illudet peccatum, et inter iustos morabitur gratia.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Cor quod novit amaritudinem animae suae, in gaudio eius non miscebitur extraneus.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 Domus impiorum delebitur: tabernacula vero iustorum germinabunt.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Est via, quae videtur homini iusta: novissima autem eius deducunt ad mortem.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Risus dolore miscebitur, et extrema gaudii luctus occupat.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Viis suis replebitur stultus, et super eum erit vir bonus.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Innocens credit omni verbo: astutus considerat gressus suos. Filio doloso nihil erit boni: servo autem sapienti prosperi erunt actus, et dirigetur via eius.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Sapiens timet, et declinat a malo: stultus transilit, et confidit.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Impatiens operabitur stultitiam: et vir versutus odiosus est.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Possidebunt parvuli stultitiam, et expectabunt astuti scientiam.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Iacebunt mali ante bonos: et impii ante portas iustorum.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Etiam proximo suo pauper odiosus erit: amici vero divitum multi.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Qui despicit proximum suum, peccat: qui autem miseretur pauperis, beatus erit. Qui credit in Domino, misericordiam diligit.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Errant qui operantur malum: misericordia et veritas praeparant bona.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 In omni opere bono erit abundantia: ubi autem verba sunt plurima, ibi frequenter egestas.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Corona sapientium, divitiae eorum: fatuitas stultorum, imprudentia.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Liberat animas testis fidelis: et profert mendacia versipellis.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 In timore Domini fiducia fortitudinis, et filiis eius erit spes.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Timor Domini fons vitae, ut declinet a ruina mortis.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 In multitudine populi dignitas regis: et in paucitate plebis ignominia principis.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Qui patiens est, multa gubernatur prudentia: qui autem impatiens est, exaltat stultitiam suam.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Vita carnium, sanitas cordis: putredo ossium, invidia.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Qui calumniatur egentem, exprobrat factori eius: honorat autem eum, qui miseretur pauperis.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 In malitia sua expelletur impius: sperat autem iustus in morte sua.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 In corde prudentis requiescit sapientia, et indoctos quosque erudiet.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Iustitia elevat gentem: miseros autem facit populos peccatum.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Acceptus est regi minister intelligens: iracundiam eius inutilis sustinebit.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
