Proverbiorum 12
1 Qui diligit disciplinam, diligit scientiam: qui autem odit increpationes, insipiens est.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 Qui bonus est, hauriet gratiam a Domino: qui autem confidit in cogitationibus suis, impie agit,
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 Non roborabitur homo ex impietate: et radix iustorum non commovebitur.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 Mulier diligens, corona est viro suo: et putredo in ossibus eius, quae confusione res dignas gerit.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 Cogitationes iustorum iudicia: et consilia impiorum fraudulenta:
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Verba impiorum insidiantur sanguini: os iustorum liberabit eos.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Verte impios, et non erunt: domus autem iustorum permanebit.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Doctrina sua noscitur vir: qui autem vanus et excors est, patebit contemptui.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Melior est pauper et sufficiens sibi, quam gloriosus et indigens pane.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 Novit iustus iumentorum suorum animas: viscera autem impiorum crudelia.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 Qui operatur terram suam, satiabitur panibus: qui autem sectatur otium, stultissimus est. Qui suavis est in vini morationibus, in suis munitionibus relinquit contumeliam.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 Desiderium impii monumentum est pessimorum: radix autem iustorum proficiet.
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 Propter peccata labiorum ruina proximat malo: effugiet autem iustus de angustia.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 De fructu oris sui unusquisque replebitur bonis, et iuxta opera manuum suarum retribuetur ei.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 Via stulti recta in oculis eius: qui autem sapiens est, audit consilia.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 Fatuus statim indicat iram suam: qui autem dissimulat iniuriam, callidus est.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Qui quod novit loquitur, iudex iustitiae est: qui autem mentitur, testis est fraudulentus.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Est qui promittit, et quasi gladio pungitur conscientiae: lingua autem sapientium sanitas est.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 Labium veritatis firmum erit in perpetuum: qui autem testis est repentinus, concinnat linguam mendacii.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 Dolus in corde cogitantium mala: qui autem pacis ineunt consilia, sequitur eos gaudium.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Non contristabit iustum quidquid ei acciderit: impii autem replebuntur malo.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 Abominatio est Domino labia mendacia: qui autem fideliter agunt, placent ei.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 Homo versatus celat scientiam: et cor insipientium provocat stultitiam.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 Manus fortium dominabitur: quae autem remissa est, tributis serviet.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Moeror in corde viri humiliabit illum, et sermone bono laetificabitur.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 Qui negligit damnum propter amicum, iustus est: iter autem impiorum decipiet eos.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 Non inveniet fraudulentus lucrum: et substantia hominis erit auri pretium.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 In semita iustitiae, vita: iter autem devium ducit ad mortem.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
