< Proverbiorum 12 >
1 Qui diligit disciplinam, diligit scientiam: qui autem odit increpationes, insipiens est.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Qui bonus est, hauriet gratiam a Domino: qui autem confidit in cogitationibus suis, impie agit,
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Non roborabitur homo ex impietate: et radix iustorum non commovebitur.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 Mulier diligens, corona est viro suo: et putredo in ossibus eius, quae confusione res dignas gerit.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Cogitationes iustorum iudicia: et consilia impiorum fraudulenta:
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Verba impiorum insidiantur sanguini: os iustorum liberabit eos.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Verte impios, et non erunt: domus autem iustorum permanebit.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Doctrina sua noscitur vir: qui autem vanus et excors est, patebit contemptui.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Melior est pauper et sufficiens sibi, quam gloriosus et indigens pane.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Novit iustus iumentorum suorum animas: viscera autem impiorum crudelia.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Qui operatur terram suam, satiabitur panibus: qui autem sectatur otium, stultissimus est. Qui suavis est in vini morationibus, in suis munitionibus relinquit contumeliam.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Desiderium impii monumentum est pessimorum: radix autem iustorum proficiet.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 Propter peccata labiorum ruina proximat malo: effugiet autem iustus de angustia.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 De fructu oris sui unusquisque replebitur bonis, et iuxta opera manuum suarum retribuetur ei.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Via stulti recta in oculis eius: qui autem sapiens est, audit consilia.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 Fatuus statim indicat iram suam: qui autem dissimulat iniuriam, callidus est.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Qui quod novit loquitur, iudex iustitiae est: qui autem mentitur, testis est fraudulentus.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Est qui promittit, et quasi gladio pungitur conscientiae: lingua autem sapientium sanitas est.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Labium veritatis firmum erit in perpetuum: qui autem testis est repentinus, concinnat linguam mendacii.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Dolus in corde cogitantium mala: qui autem pacis ineunt consilia, sequitur eos gaudium.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Non contristabit iustum quidquid ei acciderit: impii autem replebuntur malo.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Abominatio est Domino labia mendacia: qui autem fideliter agunt, placent ei.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Homo versatus celat scientiam: et cor insipientium provocat stultitiam.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 Manus fortium dominabitur: quae autem remissa est, tributis serviet.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Moeror in corde viri humiliabit illum, et sermone bono laetificabitur.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Qui negligit damnum propter amicum, iustus est: iter autem impiorum decipiet eos.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Non inveniet fraudulentus lucrum: et substantia hominis erit auri pretium.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 In semita iustitiae, vita: iter autem devium ducit ad mortem.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.