Proverbiorum 11
1 Statera dolosa, abominatio est apud Deum: et pondus aequum, voluntas eius.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Ubi fuerit superbia, ibi erit et contumelia: ubi autem est humilitas, ibi et sapientia.
Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 Simplicitas iustorum diriget eos: et supplantatio perversorum vastabit illos.
Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 Non proderunt divitiae in die ultionis: iustitia autem liberabit a morte.
Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Iustitia simplicis diriget viam eius: et in impietate sua corruet impius.
Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 Iustitia rectorum liberabit eos: et in insidiis suis capientur iniqui.
Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 Mortuo homine impio, nulla erit ultra spes: et expectatio solicitorum peribit.
Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 Iustus de angustia liberatus est: et tradetur impius pro eo.
Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 Simulator ore decipit amicum suum: iusti autem liberabuntur scientia.
Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 In bonis iustorum exultabit civitas: et in perditione impiorum erit laudatio.
Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Benedictione iustorum exaltabitur civitas: et ore impiorum subvertetur.
Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 Qui despicit amicum suum, indigens corde est: vir autem prudens tacebit.
Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 Qui ambulat fraudulenter, revelat arcana: qui autem fidelis est, celat amici commissum.
Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Ubi non est gubernator, populus corruet: salus autem, ubi multa consilia.
Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 Affligetur malo, qui fidem facit pro extraneo: qui autem cavet laqueos, securus erit.
Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 Mulier gratiosa inveniet gloriam: et robusti habebunt divitias.
Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 Benefacit animae suae vir misericors: qui autem crudelis est, etiam propinquos abiicit.
Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 Impius facit opus instabile: seminanti autem iustitiam merces fidelis.
Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 Clementia praeparat vitam: et sectatio malorum mortem.
Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Abominabile Domino cor pravum: et voluntas eius in iis, qui simpliciter ambulant.
Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Manus in manu non erit innocens malus: semen autem iustorum salvabitur.
Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 Circulus aureus in naribus suis, mulier pulchra et fatua.
Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 Desiderium iustorum omne bonum est: praestolatio impiorum furor.
Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Alii dividunt propria, et ditiores fiunt: alii rapiunt non sua, et semper in egestate sunt.
Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 Anima, quae benedicit, impinguabitur: et qui inebriat, ipse quoque inebriabitur.
Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 Qui abscondit frumenta, maledicetur in populis: benedictio autem super caput vendentium.
Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 Bene consurgit diluculo qui quaerit bona: qui autem investigator malorum est, opprimetur ab eis.
Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 Qui confidit in divitiis suis, corruet: iusti autem quasi virens folium germinabunt.
Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 Qui conturbat domum suam, possidebit ventos: et qui stultus est, serviet sapienti.
Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 Fructus iusti lignum vitae: et qui suscipit animas, sapiens est.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Si iustus in terra recipit, quanto magis impius et peccator?
Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
