Lamentationes 5
1 Recordare Domine quid acciderit nobis: intuere, et respice opprobrium nostrum.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Hereditas nostra versa est ad alienos: domus nostrae ad extraneos.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Pupilli facti sumus absque patre, matres nostrae quasi viduae.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Aquam nostram pecunia bibimus: ligna nostra pretio comparavimus.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Cervicibus nostris minabamur, lassis non dabatur requies.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Aegypto dedimus manum, et Assyriis ut saturaremur pane.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Patres nostri peccaverunt, et non sunt: et nos iniquitates eorum portavimus.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Servi dominati sunt nostri: non fuit qui redimeret de manu eorum.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 In animabus nostris afferebamus panem nobis, a facie gladii in deserto.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Pellis nostra, quasi clibanus exusta est a facie tempestatum famis.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Mulieres in Sion humiliaverunt, et virgines in civitatibus Iuda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Principes manu suspensi sunt: facies senum non erubuerunt.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Adolescentibus impudice abusi sunt: et pueri in ligno corruerunt.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Senes defecerunt de portis: iuvenes de choro psallentium.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Defecit gaudium cordis nostri: versus est in luctum chorus noster.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Cecidit corona capitis nostri: vae nobis, quia peccavimus.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Propterea moestum factum est cor nostrum, ideo contenebrati sunt oculi nostri.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Propter montem Sion quia disperiit, vulpes ambulaverunt in eo.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Tu autem Domine in aeternum permanebis, solium tuum in generatione et generationem.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Quare in perpetuum oblivisceris nostri? derelinques nos in longitudine dierum?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Converte nos Domine ad te, et convertemur: innova dies nostros, sicut a principio.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Sed proiiciens repulisti nos, iratus es contra nos vehementer.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
