Job 9
1 Et respondens Iob, ait:
Job vastasi ja sanoi:
2 Vere scio quod ita sit, et quod non iustificetur homo compositus Deo.
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Si voluerit contendere cum eo, non poterit ei respondere unum pro mille.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Sapiens corde est, et fortis robore: quis restitit ei, et pacem habuit?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Qui transtulit montes, et nescierunt hi quos subvertit in furore suo.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Qui commovet terram de loco suo, et columnae eius concutiuntur.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Qui praecipit Soli, et non oritur: et stellas claudit quasi sub signaculo:
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Qui extendit caelos solus, et graditur super fluctus maris.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Qui facit Arcturum, et Oriona, et Hyadas, et interiora austri.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Qui facit magna, et incomprehensibilia, et mirabilia, quorum non est numerus.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Si venerit ad me, non videbo eum: si abierit, non intelligam.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Si repente interroget, quis respondebit ei? vel quis dicere potest: Cur ita facis?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Deus, cuius irae nemo resistere potest, et sub quo curvantur qui portant orbem.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Quantus ergo sum ego, ut respondeam ei, et loquar verbis meis cum eo?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Qui etiam si habuero quippiam iustum, non respondebo, sed meum iudicem deprecabor.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Et cum invocantem exaudierit me, non credo quod audierit vocem meam.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 In turbine enim conteret me, et multiplicabit vulnera mea etiam sine causa.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Non concedit requiescere spiritum meum, et implet me amaritudinibus.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Si fortitudo quaeritur, robustissimus est: si aequitas iudicii, nemo audet pro me testimonium dicere.
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Si iustificare me voluero, os meum condemnabit me: si innocentem ostendero, pravum me comprobabit.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Etiam si simplex fuero, hoc ipsum ignorabit anima mea, et taedebit me vitae meae.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Unum est quod locutus sum, et innocentem et impium ipse consumit.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Si flagellat, occidat semel, et non de poenis innocentum rideat.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Terra data est in manus impii, vultum iudicum eius operit: quod si non ille est, quis ergo est?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Dies mei velociores fuerunt cursore: fugerunt, et non viderunt bonum.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Pertransierunt quasi naves poma portantes, sicut aquila volans ad escam.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Cum dixero: Nequaquam ita loquar: commuto faciem meam, et dolore torqueor.
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Verebar omnia opera mea, sciens quod non parceres delinquenti.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Si autem et sic impius sum, quare frustra laboravi?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Si lotus fuero quasi aquis nivis, et fulserint velut mundissimae manus meae:
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Tamen sordibus intinges me, et abominabuntur me vestimenta mea.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Neque enim viro qui similis mei est, respondebo: nec qui mecum in iudicio ex aequo possit audiri.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Non est qui utrumque valeat arguere, et ponere manum suam in ambobus.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Auferat a me virgam suam, et pavor eius non me terreat.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Loquar, et non timebo eum: neque enim possum metuens respondere.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
