Job 8
1 Respondens autem Baldad Suhites, dixit:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Usquequo loqueris talia, et spiritus multiplex sermones oris tui?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Numquid Deus supplantat iudicium? aut Omnipotens subvertit quod iustum est?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Etiam si filii tui peccaverunt ei, et dimisit eos in manu iniquitatis suae:
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Tu tamen si diluculo consurrexeris ad Deum, et Omnipotentem fueris deprecatus:
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 Si mundus et rectus incesseris, statim evigilabit ad te, et pacatum reddet habitaculum iustitiae tuae:
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 In tantum, ut si priora tua fuerint parva, et novissima tua multiplicentur nimis.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Interroga enim generationem pristinam, et diligenter investiga patrum memoriam:
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 (Hesterni quippe sumus, et ignoramus quoniam sicut umbra dies nostri sunt super terram.)
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Et ipsi docebunt te: loquentur tibi, et de corde suo proferent eloquia.
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Numquid vivere potest scirpus absque humore? aut crescere carectum sine aqua?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Cum adhuc sit in flore, nec carpatur manu, ante omnes herbas arescit:
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Sic viae omnium, qui obliviscuntur Deum, et spes hypocritae peribit:
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Non ei placebit vecordia sua, et sicut tela aranearum fiducia eius.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Innitetur super domum suam, et non stabit: fulciet eam, et non consurget:
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Humectus videtur antequam veniat Sol, et in ortu suo germen eius egredietur.
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 Super acervum petrarum radices eius densabuntur, et inter lapides commorabitur.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Si absorbuerit eum de loco suo, negabit eum, et dicet: Non novi te.
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Haec est enim laetitia viae eius, ut rursum de terra alii germinentur.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Deus non proiiciet simplicem, nec porriget manum malignis:
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Donec impleatur risu os tuum, et labia tua iubilo.
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Qui oderunt te, induentur confusione: et tabernaculum impiorum non subsistet.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
