Job 41
1 An extrahere poteris leviathan hamo, et fune ligabis linguam eius?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Numquid pones circulum in naribus eius, aut armilla perforabis maxillam eius?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Numquid multiplicabit ad te preces, aut loquetur tibi mollia?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Numquid feriet tecum pactum, et accipies eum servum sempiternum?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Numquid illudes ei quasi avi, aut ligabis eum ancillis tuis?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Concident eum amici, divident illum negotiatores?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Numquid implebis sagenas pelle eius, et gurgustium piscium capite illius?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Pone super eum manum tuam: memento belli, nec ultra addas loqui.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Ecce, spes eius frustrabitur eum, et videntibus cunctis praecipitabitur.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Non quasi crudelis suscitabo eum: quis enim resistere potest vultui meo?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Quis ante dedit mihi, ut reddam ei? omnia quae sub caelo sunt, mea sunt.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Non parcam ei, et verbis potentibus, et ad deprecandum compositis.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Quis revelabit faciem indumenti eius? et in medium oris eius quis intrabit?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Portas vultus eius quis aperiet? per gyrum dentium eius formido.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Corpus illius quasi scuta fusilia, compactum squamis se prementibus.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Una uni coniungitur, et ne spiraculum quidem incedit per eas:
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Una alteri adhaerebit, et tenentes se nequaquam separabuntur.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Sternutatio eius splendor ignis, et oculi eius, ut palpebrae diluculi.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 De ore eius lampades procedunt, sicut taedae ignis accensae.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 De naribus eius procedit fumus, sicut ollae succensae atque ferventis.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Halitus eius prunas ardere facit, et flamma de ore eius egreditur.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 In collo eius morabitur fortitudo, et faciem eius praecedit egestas.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Membra carnium eius cohaerentia sibi: mittet contra eum flumina, et ad locum alium non ferentur.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Cor eius indurabitur tamquam lapis, et stringetur quasi malleatoris incus.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Cum sublatus fuerit, timebunt angeli, et territi purgabuntur.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Cum apprehenderit eum gladius, subsistere non poterit neque hasta, neque thorax:
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Reputabit enim quasi paleas ferrum, et quasi lignum putridum, aes.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Non fugabit eum vir sagittarius, in stipulam versi sunt ei lapides fundae.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Quasi stipulam aestimabit malleum, et deridebit vibrantem hastam.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Sub ipso erunt radii solis, et sternet sibi aurum quasi lutum.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Fervescere faciet quasi ollam profundum mare, et ponet quasi cum unguenta bulliunt.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Post eum lucebit semita, aestimabit abyssum quasi senescentem.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Non est super terram potestas, quae comparetur ei, qui factus est ut nullum timeret.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Omne sublime videt, ipse est rex super universos filios superbiae.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
