Job 37
1 Super hoc expavit cor meum, et emotum est de loco suo.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Audite auditionem in terrore vocis eius, et sonum de ore illius procedentem.
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Subter omnes caelos ipse considerat, et lumen illius super terminos terrae.
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 Post eum rugiet sonitus, tonabit voce magnitudinis suae, et non investigabitur, cum audita fuerit vox eius.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Tonabit Deus in voce sua mirabiliter, qui facit magna et inscrutabilia.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Qui praecipit nivi ut descendat in terram, et hiemis pluviis, et imbri fortitudinis suae.
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Qui in manu omnium hominum signat, ut noverint singuli opera sua.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 Ingredietur bestia latibulum, et in antro suo morabitur.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Ab interioribus austri egredietur tempestas, et ab Arcturo frigus.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Flante Deo concrescit gelu, et rursum latissimae funduntur aquae.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Frumentum desiderat nubes, et nubes spargunt lumen suum.
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 Quae lustrant per circuitum, quocumque eas voluntas gubernantis duxerit, ad omne quod praeceperit illis super faciem orbis terrarum:
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 Sive in una tribu, sive in terra sua, sive in quocumque loco misericordiae suae eas iusserit inveniri.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Ausculta haec Iob: sta, et considera mirabilia Dei.
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Numquid scis quando praeceperit Deus pluviis, ut ostenderent lucem nubium eius?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 Numquid nosti semitas nubium magnas, et perfectas scientias?
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 Nonne vestimenta tua calida sunt, cum perflata fuerit terra Austro?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 Tu forsitan cum eo fabricatus es caelos, qui solidissimi quasi aere fusi sunt.
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Ostende nobis quid dicamus illi: nos quippe involvimur tenebris.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Quis narrabit ei quae loquor? etiam si locutus fuerit homo, devorabitur.
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 At nunc non vident lucem: subito aer cogetur in nubes, et ventus transiens fugabit eas.
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Ab Aquilone aurum venit, et ad Deum formidolosa laudatio.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Digne eum invenire non possumus: magnus fortitudine, et iudicio, et iustitia et enarrari non potest.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Ideo timebunt eum viri, et non audebunt contemplari omnes, qui sibi videntur esse sapientes.
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
