Job 37
1 Super hoc expavit cor meum, et emotum est de loco suo.
Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
2 Audite auditionem in terrore vocis eius, et sonum de ore illius procedentem.
Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
3 Subter omnes caelos ipse considerat, et lumen illius super terminos terrae.
Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
4 Post eum rugiet sonitus, tonabit voce magnitudinis suae, et non investigabitur, cum audita fuerit vox eius.
Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
5 Tonabit Deus in voce sua mirabiliter, qui facit magna et inscrutabilia.
Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
6 Qui praecipit nivi ut descendat in terram, et hiemis pluviis, et imbri fortitudinis suae.
Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
7 Qui in manu omnium hominum signat, ut noverint singuli opera sua.
Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
8 Ingredietur bestia latibulum, et in antro suo morabitur.
Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
9 Ab interioribus austri egredietur tempestas, et ab Arcturo frigus.
Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
10 Flante Deo concrescit gelu, et rursum latissimae funduntur aquae.
Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
11 Frumentum desiderat nubes, et nubes spargunt lumen suum.
Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
12 Quae lustrant per circuitum, quocumque eas voluntas gubernantis duxerit, ad omne quod praeceperit illis super faciem orbis terrarum:
Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
13 Sive in una tribu, sive in terra sua, sive in quocumque loco misericordiae suae eas iusserit inveniri.
Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
14 Ausculta haec Iob: sta, et considera mirabilia Dei.
Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
15 Numquid scis quando praeceperit Deus pluviis, ut ostenderent lucem nubium eius?
Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
16 Numquid nosti semitas nubium magnas, et perfectas scientias?
Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
17 Nonne vestimenta tua calida sunt, cum perflata fuerit terra Austro?
Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
18 Tu forsitan cum eo fabricatus es caelos, qui solidissimi quasi aere fusi sunt.
Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
19 Ostende nobis quid dicamus illi: nos quippe involvimur tenebris.
Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
20 Quis narrabit ei quae loquor? etiam si locutus fuerit homo, devorabitur.
Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
21 At nunc non vident lucem: subito aer cogetur in nubes, et ventus transiens fugabit eas.
Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
22 Ab Aquilone aurum venit, et ad Deum formidolosa laudatio.
Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
23 Digne eum invenire non possumus: magnus fortitudine, et iudicio, et iustitia et enarrari non potest.
Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
24 Ideo timebunt eum viri, et non audebunt contemplari omnes, qui sibi videntur esse sapientes.
Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
