Job 32
1 Omiserunt autem tres viri isti respondere Iob, eo quod iustus sibi videretur.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 Et iratus, indignatusque est Eliu filius Barachel Buzites, de cognatione Ram: iratus est autem adversum Iob, eo quod iustum se esse diceret coram Deo.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 Porro adversum amicos eius indignatus est, eo quod non invenissent responsionem rationabilem, sed tantummodo condemnassent Iob.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Igitur Eliu expectavit Iob loquentem: eo quod seniores essent qui loquebantur.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Cum autem vidisset quod tres respondere non potuissent, iratus est vehementer.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 Respondensque Eliu filius Barachel Buzites, dixit: Iunior sum tempore, vos autem antiquiores, idcirco demisso capite, veritus sum vobis indicare meam sententiam.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Sperabam enim quod aetas prolixior loqueretur, et annorum multitudo doceret sapientiam.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Sed, ut video, Spiritus est in hominibus, et inspiratio Omnipotentis dat intelligentiam.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 Non sunt longaevi sapientes, nec senes intelligunt iudicium.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Ideo dicam: Audite me, ostendam vobis etiam ego meam sapientiam.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Expectavi enim sermones vestros, audivi prudentiam vestram, donec disceptaremini sermonibus:
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Et donec putabam vos aliquid dicere, considerabam: sed, ut video, non est qui possit arguere Iob, et respondere ex vobis sermonibus eius.
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 Ne forte dicatis: Invenimus sapientiam, Deus proiecit eum, non homo.
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Nihil locutus est mihi, et ego non secundum sermones vestros respondebo illi.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Extimuerunt, nec responderunt ultra, abstuleruntque a se eloquia.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Quoniam igitur expectavi, et non sunt locuti: steterunt, nec ultra responderunt:
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Respondebo et ego partem meam, et ostendam scientiam meam.
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Plenus sum enim sermonibus, et coarctat me spiritus uteri mei.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 En venter meus quasi mustum absque spiraculo, quod lagunculas novas disrumpit.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Loquar, et respirabo paululum: aperiam labia mea, et respondebo.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 Non accipiam personam viri, et Deum homini non aequabo.
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 Nescio enim quamdiu subsistam, et si post modicum tollat me Factor meus.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
