Job 32
1 Omiserunt autem tres viri isti respondere Iob, eo quod iustus sibi videretur.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Et iratus, indignatusque est Eliu filius Barachel Buzites, de cognatione Ram: iratus est autem adversum Iob, eo quod iustum se esse diceret coram Deo.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Porro adversum amicos eius indignatus est, eo quod non invenissent responsionem rationabilem, sed tantummodo condemnassent Iob.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Igitur Eliu expectavit Iob loquentem: eo quod seniores essent qui loquebantur.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 Cum autem vidisset quod tres respondere non potuissent, iratus est vehementer.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 Respondensque Eliu filius Barachel Buzites, dixit: Iunior sum tempore, vos autem antiquiores, idcirco demisso capite, veritus sum vobis indicare meam sententiam.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Sperabam enim quod aetas prolixior loqueretur, et annorum multitudo doceret sapientiam.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Sed, ut video, Spiritus est in hominibus, et inspiratio Omnipotentis dat intelligentiam.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 Non sunt longaevi sapientes, nec senes intelligunt iudicium.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Ideo dicam: Audite me, ostendam vobis etiam ego meam sapientiam.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Expectavi enim sermones vestros, audivi prudentiam vestram, donec disceptaremini sermonibus:
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Et donec putabam vos aliquid dicere, considerabam: sed, ut video, non est qui possit arguere Iob, et respondere ex vobis sermonibus eius.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Ne forte dicatis: Invenimus sapientiam, Deus proiecit eum, non homo.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Nihil locutus est mihi, et ego non secundum sermones vestros respondebo illi.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Extimuerunt, nec responderunt ultra, abstuleruntque a se eloquia.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Quoniam igitur expectavi, et non sunt locuti: steterunt, nec ultra responderunt:
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Respondebo et ego partem meam, et ostendam scientiam meam.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 Plenus sum enim sermonibus, et coarctat me spiritus uteri mei.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 En venter meus quasi mustum absque spiraculo, quod lagunculas novas disrumpit.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Loquar, et respirabo paululum: aperiam labia mea, et respondebo.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Non accipiam personam viri, et Deum homini non aequabo.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 Nescio enim quamdiu subsistam, et si post modicum tollat me Factor meus.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
