Job 24
1 Ab Omnipotente non sunt abscondita tempora: qui autem noverunt eum, ignorant dies illius.
Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2 Alii terminos transtulerunt, diripuerunt greges, et paverunt eos.
He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
3 Asinum pupillorum abegerunt, et abstulerunt pro pignore bovem viduae.
He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4 Subverterunt pauperum viam, et oppresserunt pariter mansuetos terrae.
Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5 Alii quasi onagri in deserto egrediuntur ad opus suum: vigilantes ad praedam, praeparant panem liberis.
Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6 Agrum non suum demetunt: et vineam eius, quem vi oppresserint, vindemiant.
He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7 Nudos dimittunt homines, indumenta tollentes, quibus non est operimentum in frigore:
Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8 Quos imbres montium rigant: et non habentes velamen, amplexantur lapides.
Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9 Vim fecerunt depraedantes pupillos, et vulgum pauperem spoliaverunt.
He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10 Nudis et incedentibus absque vestitu, et esurientibus tulerunt spicas.
Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11 Inter acervos eorum meridiati sunt, qui calcatis torcularibus sitiunt.
He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12 De civitatibus fecerunt viros gemere, et anima vulneratorum clamavit, et Deus inultum abire non patitur.
He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
13 Ipsi fuerunt rebelles lumini, nescierunt vias eius, nec reversi sunt per semitas eius.
Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14 Mane primo consurgit homicida, interficit egenum et pauperem: per noctem vero erit quasi fur.
Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15 Oculus adulteri observat caliginem, dicens: Non me videbit oculus: et operiet vultum suum.
Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
16 Perfodit in tenebris domos, sicut in die condixerant sibi, et ignoraverunt lucem.
Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17 Si subito apparuerit aurora, arbitrantur umbram mortis: et sic in tenebris quasi in luce ambulant.
Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
18 Levis est super faciem aquae: maledicta sit pars eius in terra, nec ambulet per viam vinearum.
Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
20 Obliviscatur eius misericordia: dulcedo illius vermes: non sit in recordatione, sed conteratur quasi lignum infructuosum.
Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21 Pavit enim sterilem, et quae non parit, et viduae bene non fecit.
Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22 Detraxit fortes in fortitudine sua: et cum steterit, non credet vitae suae.
Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23 Dedit ei Deus locum poenitentiae, et ille abutitur eo in superbiam: oculi autem eius sunt in viis illius.
Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24 Elevati sunt ad modicum, et non subsistent, et humiliabuntur sicut omnia, et auferentur, et sicut summitates spicarum conterentur.
He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25 Quod si non est ita, quis me potest arguere esse mentitum, et ponere ante Deum verba mea?
Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
