Job 16
1 Respondens autem Iob, dixit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Audivi frequenter talia, consolatores onerosi omnes vos estis.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Numquid habebunt finem verba ventosa? aut aliquid tibi molestum est si loquaris?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Poteram et ego similia vestri loqui: atque utinam esset anima vestra pro anima mea: Consolarer et ego vos sermonibus, et moverem caput meum super vos:
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 Roborarem vos ore meo: et moverem labia mea, quasi parcens vobis.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Sed quid agam? Si locutus fuero, non quiescet dolor meus: et si tacuero, non recedet a me.
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Nunc autem oppressit me dolor meus, et in nihilum redacti sunt omnes artus mei.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Rugae meae testimonium dicunt contra me, et suscitatur falsiloquus adversus faciem meam contradicens mihi.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Collegit furorem suum in me, et comminans mihi, infremuit contra me dentibus suis: hostis meus terribilibus oculis me intuitus est.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Aperuerunt super me ora sua, et exprobrantes percusserunt maxillam meam, satiati sunt poenis meis.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Conclusit me Deus apud iniquum, et manibus impiorum me tradidit.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Ego ille quondam opulentus repente contritus sum: tenuit cervicem meam, confregit me, et posuit me sibi quasi in signum.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Circumdedit me lanceis suis, convulneravit lumbos meos, non pepercit, et effudit in terra viscera mea.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Concidit me vulnere super vulnus, irruit in me quasi gigas.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Saccum consui super cutem meam, et operui cinere carnem meam.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Facies mea intumuit a fletu, et palpebrae meae caligaverunt.
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Haec passus sum absque iniquitate manus meae, cum haberem mundas ad Deum preces.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Terra ne operias sanguinem meum, neque inveniat in te locum latendi clamor meus.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Ecce enim in caelo testis meus, et conscius meus in excelsis.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Verbosi amici mei: ad Deum stillat oculus meus.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Atque utinam sic iudicaretur vir cum Deo, quomodo iudicatur filius hominis cum collega suo.
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Ecce enim breves anni transeunt, et semitam, per quam non revertar, ambulo.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
