Job 15
1 Respondens autem Eliphaz Themanites, dixit:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Numquid sapiens respondebit quasi in ventum loquens, et implebit ardore stomachum suum?
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Arguis verbis eum, qui non est aequalis tibi, et loqueris quod tibi non expedit.
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Quantum in te est evacuasti timorem, et tulisti preces coram Deo.
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Docuit enim iniquitas tua os tuum, et imitaris linguam blasphemantium.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Condemnabit te os tuum, et non ego: et labia tua respondebunt tibi.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Numquid primus homo tu natus es, et ante colles formatus?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Numquid consilium Dei audisti, et inferior te erit eius sapientia?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Quid nosti quod ignoremus? quid intelligis quod nesciamus?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Et senes, et antiqui sunt in nobis multo vetustiores quam patres tui.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Numquid grande est ut consoletur te Deus? sed verba tua prava hoc prohibent
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Quid te elevat cor tuum, et quasi magna cogitans, attonitos habes oculos?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 Quid tumet contra Deum spiritus tuus, ut proferas de ore tuo huiuscemodi sermones?
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Quid est homo, ut immaculatus sit, et ut iustus appareat natus de muliere?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Ecce inter sanctos eius nemo immutabilis, et caeli non sunt mundi in conspectu eius.
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 Quanto magis abominabilis et inutilis homo, qui bibit quasi aquam iniquitatem?
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Ostendam tibi, audi me: quod vidi narrabo tibi.
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 Sapientes confitentur, et non abscondunt patres suos.
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 Quibus solis data est terra, et non transivit alienus per eos.
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 Cunctis diebus suis impius superbit, et numerus annorum incertus est tyrannidis eius.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Sonitus terroris semper in auribus illius: et cum pax sit, ille semper insidias suspicatur.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Non credit quod reverti possit de tenebris ad lucem, circumspectans undique gladium.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Cum se moverit ad quaerendum panem, novit quod paratus sit in manu eius tenebrarum dies.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Terrebit eum tribulatio, et angustia vallabit eum, sicut regem, qui praeparatur ad praelium.
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Tetendit enim adversus Deum manum suam, et contra Omnipotentem roboratus est.
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 Cucurrit adversus eum erecto collo, et pingui cervice armatus est.
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Operuit faciem eius crassitudo, et de lateribus eius arvina dependet.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Habitavit in civitatibus desolatis, et in domibus desertis, quae in tumulos sunt redactae.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Non ditabitur, nec perseverabit substantia eius, nec mittet in terra radicem suam.
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Non recedet de tenebris: ramos eius arefaciet flamma, et auferetur spiritu oris sui.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Non credet frustra errore deceptus, quod aliquo pretio redimendus sit.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Antequam dies eius impleantur, peribit: et manus eius arescent.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Laedetur quasi vinea in primo flore botrus eius, et quasi oliva proiiciens florem suum.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Congregatio enim hypocritae sterilis, et et ignis devorabit tabernacula eorum, qui munera libenter accipiunt.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 Concepit dolorem, et peperit iniquitatem, et uterus eius praeparat dolos.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
