< Job 14 >
1 Homo natus de muliere, brevi vivens tempore, repletur multis miseriis.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 Qui quasi flos egreditur et conteritur, et fugit velut umbra, et numquam in eodem statu permanet.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Et dignum ducis super huiuscemodi aperire oculos tuos, et adducere eum tecum in iudicium?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Quis potest facere mundum de immundo conceptum semine? nonne tu qui solus es?
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Breves dies hominis sunt: numerus mensium eius apud te est: constituisti terminos eius, qui praeteriri non poterunt.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 Recede paululum ab eo, ut quiescat, donec optata veniat, sicut mercenarii, dies eius.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 Lignum habet spem: si praecisum fuerit, rursum virescit, et rami eius pullulant.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Si senuerit in terra radix eius, et in pulvere emortuus fuerit truncus illius,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 Ad odorem aquae germinabit, et faciet comam quasi cum primum plantatum est:
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Homo vero cum mortuus fuerit, et nudatus atque consumptus, ubi quaeso est?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Quomodo si recedant aquae de mari, et fluvius vacuefactus arescat:
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 Sic homo cum dormierit, non resurget, donec atteratur caelum, non evigilabit, nec consurget de somno suo.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 Quis mihi hoc tribuat, ut in inferno protegas me, et abscondas me, donec pertranseat furor tuus, et constituas mihi tempus, in quo recorderis mei? (Sheol )
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol )
14 Putasne mortuus homo rursum vivat? cunctis diebus, quibus nunc milito, expecto donec veniat immutatio mea.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Vocabis me, et ego respondebo tibi: operi manuum tuarum porriges dexteram.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Tu quidem gressus meos dinumerasti, sed parce peccatis meis.
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 Signasti quasi in sacculo delicta mea, sed curasti iniquitatem meam.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 Mons cadens defluit, et saxum transfertur de loco suo.
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 Lapides excavant aquae, et alluvione paulatim terra consumitur: et hominem ergo similiter perdes.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Roborasti eum paululum ut in perpetuum transiret: immutabis faciem eius, et emittes eum.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Sive nobiles fuerint filii eius, sive ignobiles, non intelliget.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 Attamen caro eius dum vivet dolebit, et anima illius super semetipso lugebit.
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."