Job 13
1 Ecce omnia haec vidit oculus meus, et audivit auris mea, et intellexi singula.
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 Secundum scientiam vestram et ego novi: nec inferior vestri sum.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Sed tamen ad Omnipotentem loquar, et disputare cum Deo cupio:
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Prius vos ostendens fabricatores mendacii, et cultores perversorum dogmatum.
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Atque utinam taceretis, ut putaremini esse sapientes.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Audite ergo correptionem meam, et iudicium labiorum meorum attendite.
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Numquid Deus indiget vestro mendacio, ut pro illo loquamini dolos?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Numquid faciem eius accipitis, et pro Deo iudicare nitimini?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Aut placebit ei quem celare nihil potest? aut decipietur ut homo, vestris fraudulentiis?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Ipse vos arguet, quoniam in abscondito faciem eius accipitis.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Statim ut se commoverit, turbabit vos, et terror eius irruet super vos.
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Memoria vestra comparabitur cineri, et redigentur in lutum cervices vestrae.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Tacete paulisper ut loquar quodcumque mihi mens suggesserit.
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Quare lacero carnes meas dentibus meis, et animam meam porto in manibus meis?
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Etiam si occiderit me, in ipso sperabo: verumtamen vias meas in conspectu eius arguam.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Et ipse erit salvator meus: non enim veniet in conspectu eius omnis hypocrita.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Audite sermonem meum, et aenigmata percipite auribus vestris.
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Si fuero iudicatus, scio quod iustus inveniar.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Quis est qui iudicetur mecum? veniat: quare tacens consumor?
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Duo tantum ne facias mihi, et tunc a facie tua non abscondar:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Manum tuam longe fac a me, et formido tua non me terreat.
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Voca me, et ego respondebo tibi: aut certe loquar, et tu responde mihi.
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Quantas habeo iniquitates et peccata, scelera mea et delicta ostende mihi.
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Cur faciem tuam abscondis, et arbitraris me inimicum tuum?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Contra folium, quod vento rapitur, ostendis potentiam tuam, et stipulam siccam persequeris:
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Scribis enim contra me amaritudines, et consumere me vis peccatis adolescentiae meae.
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 Posuisti in nervo pedem meum, et observasti omnes semitas meas, et vestigia pedum meorum considerasti:
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 Qui quasi putredo consumendus sum, et quasi vestimentum quod comeditur a tinea.
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
