Job 11
1 Respondens autem Sophar Naamathites, dixit:
Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 Numquid qui multa loquitur, non et audiet? aut vir verbosus iustificabitur?
Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Tibi soli tacebunt homines? et cum ceteros irriseris, a nullo confutaberis?
Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 Dixisti enim: Purus est sermo meus, et mundus sum in conspectu tuo.
Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 Atque utinam Deus loqueretur tecum, et aperiret labia sua tibi,
Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 Ut ostenderet tibi secreta sapientiae, et quod multiplex esset lex eius, et intelligeres quod multo minora exigaris ab eo, quam meretur iniquitas tua.
Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 Forsitan vestigia Dei comprehendes, et usque ad perfectum Omnipotentem reperies?
Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
9 Longior terra mensura eius, et latior mari.
Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 Si subverterit omnia, vel in unum coarctaverit, quis contradicet ei?
Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 Ipse enim novit hominum vanitatem, et videns iniquitatem, nonne considerat?
Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 Vir vanus in superbiam erigitur, et tamquam pullum onagri se liberum natum putat.
Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
13 Tu autem firmasti cor tuum, et expandisti ad eum manus tuas.
Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 Si iniquitatem, quae est in manu tua, abstuleris a te, et non manserit in tabernaculo tuo iniustitia:
Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 Tunc levare poteris faciem tuam absque macula, et eris stabilis, et non timebis.
Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 Miseriae quoque oblivisceris, et quasi aquarum quae praeterierunt recordaberis.
Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 Et quasi meridianus fulgor consurget tibi ad vesperam: et cum te consumptum putaveris, orieris ut lucifer.
Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 Et habebis fiduciam, proposita tibi spe, et defossus securus dormies.
Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 Requiesces, et non erit qui te exterreat: et deprecabuntur faciem tuam plurimi.
Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 Oculi autem impiorum deficient, et effugium peribit ab eis, et spes illorum abominatio animae.
Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
