Psalmorum 95

1 Laus cantici ipsi David. Venite, exsultemus Domino; jubilemus Deo salutari nostro;

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 præoccupemus faciem ejus in confessione, et in psalmis jubilemus ei:

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 quoniam Deus magnus Dominus, et rex magnus super omnes deos.

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 Quia in manu ejus sunt omnes fines terræ, et altitudines montium ipsius sunt;

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 quoniam ipsius est mare, et ipse fecit illud, et siccam manus ejus formaverunt.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Venite, adoremus, et procidamus, et ploremus ante Dominum qui fecit nos:

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 quia ipse est Dominus Deus noster, et nos populus pascuæ ejus, et oves manus ejus.

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 Hodie si vocem ejus audieritis, nolite obdurare corda vestra

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 sicut in irritatione, secundum diem tentationis in deserto, ubi tentaverunt me patres vestri: probaverunt me, et viderunt opera mea.

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Quadraginta annis offensus fui generationi illi, et dixi: Semper hi errant corde.

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 Et isti non cognoverunt vias meas: ut juravi in ira mea: Si introibunt in requiem meam.

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."