Psalmorum 91

1 Laus cantici David. Qui habitat in adjutorio Altissimi, in protectione Dei cæli commorabitur.

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

2 Dicet Domino: Susceptor meus es tu, et refugium meum; Deus meus, sperabo in eum.

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

3 Quoniam ipse liberavit me de laqueo venantium, et a verbo aspero.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4 Scapulis suis obumbrabit tibi, et sub pennis ejus sperabis.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5 Scuto circumdabit te veritas ejus: non timebis a timore nocturno;

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6 a sagitta volante in die, a negotio perambulante in tenebris, ab incursu, et dæmonio meridiano.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7 Cadent a latere tuo mille, et decem millia a dextris tuis; ad te autem non appropinquabit.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

8 Verumtamen oculis tuis considerabis, et retributionem peccatorum videbis.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

9 Quoniam tu es, Domine, spes mea; Altissimum posuisti refugium tuum.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

10 Non accedet ad te malum, et flagellum non appropinquabit tabernaculo tuo.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

11 Quoniam angelis suis mandavit de te, ut custodiant te in omnibus viis tuis.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

12 In manibus portabunt te, ne forte offendas ad lapidem pedem tuum.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

13 Super aspidem et basiliscum ambulabis, et conculcabis leonem et draconem.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

14 Quoniam in me speravit, liberabo eum; protegam eum, quoniam cognovit nomen meum.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

15 Clamabit ad me, et ego exaudiam eum; cum ipso sum in tribulatione: eripiam eum, et glorificabo eum.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

16 Longitudine dierum replebo eum, et ostendam illi salutare meum.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.