Psalmorum 81
1 In finem, pro torcularibus. Psalmus ipsi Asaph. Exsultate Deo adjutori nostro; jubilate Deo Jacob.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Sumite psalmum, et date tympanum; psalterium jucundum cum cithara.
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Buccinate in neomenia tuba, in insigni die solemnitatis vestræ:
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 quia præceptum in Israël est, et judicium Deo Jacob.
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 Testimonium in Joseph posuit illud, cum exiret de terra Ægypti; linguam quam non noverat, audivit.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 Divertit ab oneribus dorsum ejus; manus ejus in cophino servierunt.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 In tribulatione invocasti me, et liberavi te. Exaudivi te in abscondito tempestatis; probavi te apud aquam contradictionis.
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Audi, populus meus, et contestabor te. Israël, si audieris me,
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 non erit in te deus recens, neque adorabis deum alienum.
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 Ego enim sum Dominus Deus tuus, qui eduxi te de terra Ægypti. Dilata os tuum, et implebo illud.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 Et non audivit populus meus vocem meam, et Israël non intendit mihi.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 Et dimisi eos secundum desideria cordis eorum; ibunt in adinventionibus suis.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 Si populus meus audisset me, Israël si in viis meis ambulasset,
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 pro nihilo forsitan inimicos eorum humiliassem, et super tribulantes eos misissem manum meam.
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 Inimici Domini mentiti sunt ei, et erit tempus eorum in sæcula.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 Et cibavit eos ex adipe frumenti, et de petra melle saturavit eos.
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
