Psalmorum 62

1 In finem, pro Idithun. Psalmus David. Nonne Deo subjecta erit anima mea? ab ipso enim salutare meum.

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

2 Nam et ipse Deus meus et salutaris meus; susceptor meus, non movebor amplius.

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

3 Quousque irruitis in hominem? interficitis universi vos, tamquam parieti inclinato et maceriæ depulsæ.

Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

4 Verumtamen pretium meum cogitaverunt repellere; cucurri in siti: ore suo benedicebant, et corde suo maledicebant.

He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. (Sela)

5 Verumtamen Deo subjecta esto, anima mea, quoniam ab ipso patientia mea:

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

6 quia ipse Deus meus et salvator meus, adjutor meus, non emigrabo.

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

7 In Deo salutare meum et gloria mea; Deus auxilii mei, et spes mea in Deo est.

Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

8 Sperate in eo, omnis congregatio populi; effundite coram illo corda vestra: Deus adjutor noster in æternum.

Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. (Sela)

9 Verumtamen vani filii hominum, mendaces filii hominum in stateris, ut decipiant ipsi de vanitate in idipsum.

Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

10 Nolite sperare in iniquitate, et rapinas nolite concupiscere; divitiæ si affluant, nolite cor apponere.

Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

11 Semel locutus est Deus; duo hæc audivi: quia potestas Dei est,

Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

12 et tibi, Domine, misericordia: quia tu reddes unicuique juxta opera sua.

Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.