Psalmorum 59
1 In finem, ne disperdas. David in tituli inscriptionem, quando misit Saul et custodivit domum ejus ut eum interficeret. Eripe me de inimicis meis, Deus meus, et ab insurgentibus in me libera me.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.
2 Eripe me de operantibus iniquitatem, et de viris sanguinum salva me.
Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.
3 Quia ecce ceperunt animam meam; irruerunt in me fortes.
Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.
4 Neque iniquitas mea, neque peccatum meum, Domine; sine iniquitate cucurri, et direxi.
Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.
5 Exsurge in occursum meum, et vide: et tu, Domine Deus virtutum, Deus Israël, intende ad visitandas omnes gentes: non miserearis omnibus qui operantur iniquitatem.
Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. (Sela)
6 Convertentur ad vesperam, et famem patientur ut canes: et circuibunt civitatem.
He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
7 Ecce loquentur in ore suo, et gladius in labiis eorum: quoniam quis audivit?
Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"
8 Et tu, Domine, deridebis eos; ad nihilum deduces omnes gentes.
Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.
9 Fortitudinem meam ad te custodiam, quia, Deus, susceptor meus es:
Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani.
10 Deus meus misericordia ejus præveniet me.
Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.
11 Deus ostendet mihi super inimicos meos: ne occidas eos, nequando obliviscantur populi mei. Disperge illos in virtute tua, et depone eos, protector meus, Domine:
Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme.
12 delictum oris eorum, sermonem labiorum ipsorum; et comprehendantur in superbia sua. Et de execratione et mendacio annuntiabuntur
Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.
13 in consummatione: in ira consummationis, et non erunt. Et scient quia Deus dominabitur Jacob, et finium terræ.
Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. (Sela)
14 Convertentur ad vesperam, et famem patientur ut canes: et circuibunt civitatem.
He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
15 Ipsi dispergentur ad manducandum; si vero non fuerint saturati, et murmurabunt.
He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat.
16 Ego autem cantabo fortitudinem tuam, et exsultabo mane misericordiam tuam: quia factus es susceptor meus, et refugium meum in die tribulationis meæ.
Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.
17 Adjutor meus, tibi psallam, quia Deus susceptor meus es; Deus meus, misericordia mea.
Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.
