Psalmorum 38
1 Psalmus David, in rememorationem de sabbato. Domine, ne in furore tuo arguas me, neque in ira tua corripias me:
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 quoniam sagittæ tuæ infixæ sunt mihi, et confirmasti super me manum tuam.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Non est sanitas in carne mea, a facie iræ tuæ; non est pax ossibus meis, a facie peccatorum meorum:
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 quoniam iniquitates meæ supergressæ sunt caput meum, et sicut onus grave gravatæ sunt super me.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Putruerunt et corruptæ sunt cicatrices meæ, a facie insipientiæ meæ.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Miser factus sum et curvatus sum usque in finem; tota die contristatus ingrediebar.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 Quoniam lumbi mei impleti sunt illusionibus, et non est sanitas in carne mea.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Afflictus sum, et humiliatus sum nimis; rugiebam a gemitu cordis mei.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Domine, ante te omne desiderium meum, et gemitus meus a te non est absconditus.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 Cor meum conturbatum est; dereliquit me virtus mea, et lumen oculorum meorum, et ipsum non est mecum.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 Amici mei et proximi mei adversum me appropinquaverunt, et steterunt; et qui juxta me erant, de longe steterunt: et vim faciebant qui quærebant animam meam.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Et qui inquirebant mala mihi, locuti sunt vanitates, et dolos tota die meditabantur.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 Ego autem, tamquam surdus, non audiebam; et sicut mutus non aperiens os suum.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Et factus sum sicut homo non audiens, et non habens in ore suo redargutiones.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 Quoniam in te, Domine, speravi; tu exaudies me, Domine Deus meus.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 Quia dixi: Nequando supergaudeant mihi inimici mei; et dum commoventur pedes mei, super me magna locuti sunt.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 Quoniam ego in flagella paratus sum, et dolor meus in conspectu meo semper.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 Quoniam iniquitatem meam annuntiabo, et cogitabo pro peccato meo.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 Inimici autem mei vivunt, et confirmati sunt super me: et multiplicati sunt qui oderunt me inique.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 Qui retribuunt mala pro bonis detrahebant mihi, quoniam sequebar bonitatem.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Ne derelinquas me, Domine Deus meus; ne discesseris a me.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Intende in adjutorium meum, Domine Deus salutis meæ.
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
