Psalmorum 132
1 Canticum graduum. Memento, Domine, David, et omnis mansuetudinis ejus:
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 sicut juravit Domino; votum vovit Deo Jacob:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 Si introiero in tabernaculum domus meæ; si ascendero in lectum strati mei;
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 si dedero somnum oculis meis, et palpebris meis dormitationem,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 et requiem temporibus meis, donec inveniam locum Domino, tabernaculum Deo Jacob.
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Ecce audivimus eam in Ephrata; invenimus eam in campis silvæ.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Introibimus in tabernaculum ejus; adorabimus in loco ubi steterunt pedes ejus.
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Surge, Domine, in requiem tuam, tu et arca sanctificationis tuæ.
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Sacerdotes tui induantur justitiam, et sancti tui exsultent.
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Propter David servum tuum non avertas faciem christi tui.
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Juravit Dominus David veritatem, et non frustrabitur eam: De fructu ventris tui ponam super sedem tuam.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Si custodierint filii tui testamentum meum, et testimonia mea hæc quæ docebo eos, et filii eorum usque in sæculum sedebunt super sedem tuam.
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Quoniam elegit Dominus Sion: elegit eam in habitationem sibi.
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 Hæc requies mea in sæculum sæculi; hic habitabo, quoniam elegi eam.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Viduam ejus benedicens benedicam; pauperes ejus saturabo panibus.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Sacerdotes ejus induam salutari, et sancti ejus exsultatione exsultabunt.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Illuc producam cornu David; paravi lucernam christo meo.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Inimicos ejus induam confusione; super ipsum autem efflorebit sanctificatio mea.
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
