Psalmorum 109
1 In finem. Psalmus David.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 Deus, laudem meam ne tacueris, quia os peccatoris et os dolosi super me apertum est.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 Locuti sunt adversum me lingua dolosa, et sermonibus odii circumdederunt me: et expugnaverunt me gratis.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 Pro eo ut me diligerent, detrahebant mihi; ego autem orabam.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 Et posuerunt adversum me mala pro bonis, et odium pro dilectione mea.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Constitue super eum peccatorem, et diabolus stet a dextris ejus.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Cum judicatur, exeat condemnatus; et oratio ejus fiat in peccatum.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Fiant dies ejus pauci, et episcopatum ejus accipiat alter.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Fiant filii ejus orphani, et uxor ejus vidua.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Nutantes transferantur filii ejus et mendicent, et ejiciantur de habitationibus suis.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Scrutetur fœnerator omnem substantiam ejus, et diripiant alieni labores ejus.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Non sit illi adjutor, nec sit qui misereatur pupillis ejus.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Fiant nati ejus in interitum; in generatione una deleatur nomen ejus.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 In memoriam redeat iniquitas patrum ejus in conspectu Domini, et peccatum matris ejus non deleatur.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Fiant contra Dominum semper, et dispereat de terra memoria eorum:
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 pro eo quod non est recordatus facere misericordiam,
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 et persecutus est hominem inopem et mendicum, et compunctum corde, mortificare.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 Et dilexit maledictionem, et veniet ei; et noluit benedictionem, et elongabitur ab eo. Et induit maledictionem sicut vestimentum; et intravit sicut aqua in interiora ejus, et sicut oleum in ossibus ejus.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Fiat ei sicut vestimentum quo operitur, et sicut zona qua semper præcingitur.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Hoc opus eorum qui detrahunt mihi apud Dominum, et qui loquuntur mala adversus animam meam.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Et tu, Domine, Domine, fac mecum propter nomen tuum, quia suavis est misericordia tua.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Libera me, quia egenus et pauper ego sum, et cor meum conturbatum est intra me.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Sicut umbra cum declinat ablatus sum, et excussus sum sicut locustæ.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 Genua mea infirmata sunt a jejunio, et caro mea immutata est propter oleum.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 Et ego factus sum opprobrium illis; viderunt me, et moverunt capita sua.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Adjuva me, Domine Deus meus; salvum me fac secundum misericordiam tuam.
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 Et sciant quia manus tua hæc, et tu, Domine, fecisti eam.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Maledicent illi, et tu benedices: qui insurgunt in me confundantur; servus autem tuus lætabitur.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Induantur qui detrahunt mihi pudore, et operiantur sicut diploide confusione sua.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Confitebor Domino nimis in ore meo, et in medio multorum laudabo eum:
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 quia astitit a dextris pauperis, ut salvam faceret a persequentibus animam meam.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
