Proverbiorum 2
1 Fili mi, si susceperis sermones meos, et mandata mea absconderis penes te:
Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
2 ut audiat sapientiam auris tua, inclina cor tuum ad cognoscendam prudentiam.
Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
3 Si enim sapientiam invocaveris, et inclinaveris cor tuum prudentiæ;
Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
4 si quæsieris eam quasi pecuniam, et sicut thesauros effoderis illam:
Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
5 tunc intelliges timorem Domini, et scientiam Dei invenies,
Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
6 quia Dominus dat sapientiam, et ex ore ejus prudentia et scientia.
Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
7 Custodiet rectorum salutem, et proteget gradientes simpliciter,
Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
8 servans semitas justitiæ, et vias sanctorum custodiens.
Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
9 Tunc intelliges justitiam, et judicium, et æquitatem, et omnem semitam bonam.
Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
10 Si intraverit sapientia cor tuum, et scientia animæ tuæ placuerit,
Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
11 consilium custodiet te, et prudentia servabit te:
Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
12 ut eruaris a via mala, et ab homine qui perversa loquitur;
Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
13 qui relinquunt iter rectum, et ambulant per vias tenebrosas;
Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
14 qui lætantur cum malefecerint, et exsultant in rebus pessimis;
Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
15 quorum viæ perversæ sunt, et infames gressus eorum.
Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
16 Ut eruaris a muliere aliena, et ab extranea quæ mollit sermones suos,
Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
17 et relinquit ducem pubertatis suæ,
Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
18 et pacti Dei sui oblita est. Inclinata est enim ad mortem domus ejus, et ad inferos semitæ ipsius. (questioned)
Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
19 Omnes qui ingrediuntur ad eam non revertentur, nec apprehendent semitas vitæ.
Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
20 Ut ambules in via bona, et calles justorum custodias:
Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
21 qui enim recti sunt habitabunt in terra, et simplices permanebunt in ea;
Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
22 impii vero de terra perdentur, et qui inique agunt auferentur ex ea.
Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.
