Proverbiorum 17
1 Melior est buccella sicca cum gaudio quam domus plena victimis cum jurgio.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 Servus sapiens dominabitur filiis stultis, et inter fratres hæreditatem dividet.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Sicut igne probatur argentum et aurum camino, ita corda probat Dominus.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 Malus obedit linguæ iniquæ, et fallax obtemperat labiis mendacibus.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 Qui despicit pauperem exprobrat factori ejus, et qui ruina lætatur alterius non erit impunitus.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Corona senum filii filiorum, et gloria filiorum patres eorum.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Non decent stultum verba composita, nec principem labium mentiens.
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Gemma gratissima exspectatio præstolantis; quocumque se vertit, prudenter intelligit.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 Qui celat delictum quærit amicitias; qui altero sermone repetit, separat fœderatos.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Plus proficit correptio apud prudentem, quam centum plagæ apud stultum.
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Semper jurgia quærit malus: angelus autem crudelis mittetur contra eum.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Expedit magis ursæ occurrere raptis fœtibus, quam fatuo confidenti in stultitia sua.
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Qui reddit mala pro bonis, non recedet malum de domo ejus.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Qui dimittit aquam caput est jurgiorum, et antequam patiatur contumeliam judicium deserit.
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 Qui justificat impium, et qui condemnat justum, abominabilis est uterque apud Deum.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 Quid prodest stulto habere divitias, cum sapientiam emere non possit? Qui altum facit domum suam quærit ruinam, et qui evitat discere incidet in mala.
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 Omni tempore diligit qui amicus est, et frater in angustiis comprobatur.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 Stultus homo plaudet manibus, cum spoponderit pro amico suo.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 Qui meditatur discordias diligit rixas, et qui exaltat ostium quærit ruinam.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 Qui perversi cordis est non inveniet bonum, et qui vertit linguam incidet in malum.
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 Natus est stultus in ignominiam suam; sed nec pater in fatuo lætabitur.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 Animus gaudens ætatem floridam facit; spiritus tristis exsiccat ossa.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 Munera de sinu impius accipit, ut pervertat semitas judicii.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 In facie prudentis lucet sapientia; oculi stultorum in finibus terræ.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 Ira patris filius stultus, et dolor matris quæ genuit eum.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Non est bonum damnum inferre justo, nec percutere principem qui recta judicat.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Qui moderatur sermones suos doctus et prudens est, et pretiosi spiritus vir eruditus.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Stultus quoque, si tacuerit, sapiens reputabitur, et si compresserit labia sua, intelligens.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
