Proverbiorum 11
1 Statera dolosa abominatio est apud Dominum, et pondus æquum voluntas ejus.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
2 Ubi fuerit superbia, ibi erit et contumelia; ubi autem est humilitas, ibi et sapientia.
Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
3 Simplicitas justorum diriget eos, et supplantatio perversorum vastabit illos.
Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
4 Non proderunt divitiæ in die ultionis; justitia autem liberabit a morte.
Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Justitia simplicis diriget viam ejus, et in impietate sua corruet impius.
Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
6 Justitia rectorum liberabit eos, et in insidiis suis capientur iniqui.
Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
7 Mortuo homine impio, nulla erit ultra spes, et exspectatio sollicitorum peribit.
Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
8 Justus de angustia liberatus est, et tradetur impius pro eo.
Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 Simulator ore decipit amicum suum; justi autem liberabuntur scientia.
Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
10 In bonis justorum exsultabit civitas, et in perditione impiorum erit laudatio.
Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
11 Benedictione justorum exaltabitur civitas, et ore impiorum subvertetur.
Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
12 Qui despicit amicum suum indigens corde est; vir autem prudens tacebit.
Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
13 Qui ambulat fraudulenter, revelat arcana; qui autem fidelis est animi, celat amici commissum.
Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
14 Ubi non est gubernator, populus corruet; salus autem, ubi multa consilia.
Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
15 Affligetur malo qui fidem facit pro extraneo; qui autem cavet laqueos securus erit.
Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
16 Mulier gratiosa inveniet gloriam, et robusti habebunt divitias.
Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
17 Benefacit animæ suæ vir misericors; qui autem crudelis est, etiam propinquos abjicit.
Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
18 Impius facit opus instabile, seminanti autem justitiam merces fidelis.
Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 Clementia præparat vitam, et sectatio malorum mortem.
Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
20 Abominabile Domino cor pravum, et voluntas ejus in iis qui simpliciter ambulant.
Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
21 Manus in manu non erit innocens malus; semen autem justorum salvabitur.
Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
22 Circulus aureus in naribus suis, mulier pulchra et fatua.
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
23 Desiderium justorum omne bonum est; præstolatio impiorum furor.
Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
24 Alii dividunt propria, et ditiores fiunt; alii rapiunt non sua, et semper in egestate sunt.
Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
25 Anima quæ benedicit impinguabitur, et qui inebriat, ipse quoque inebriabitur.
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
26 Qui abscondit frumenta maledicetur in populis; benedictio autem super caput vendentium.
Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
27 Bene consurgit diluculo qui quærit bona; qui autem investigator malorum est, opprimetur ab eis.
Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
28 Qui confidit in divitiis suis corruet: justi autem quasi virens folium germinabunt.
Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
29 Qui conturbat domum suam possidebit ventos, et qui stultus est serviet sapienti.
Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
30 Fructus justi lignum vitæ, et qui suscipit animas sapiens est.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
31 Si justus in terra recipit, quanto magis impius et peccator!
Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
