Lamentationes 3
1 Ego vir videns paupertatem meam in virga indignationis ejus.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Me minavit, et adduxit in tenebras, et non in lucem.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Tantum in me vertit et convertit manum suam tota die.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Vetustam fecit pellem meam et carnem meam; contrivit ossa mea.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Ædificavit in gyro meo, et circumdedit me felle et labore.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 In tenebrosis collocavit me, quasi mortuos sempiternos.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Circumædificavit adversum me, ut non egrediar; aggravavit compedem meum.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Sed et cum clamavero, et rogavero, exclusit orationem meam.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Conclusit vias meas lapidibus quadris; semitas meas subvertit.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Ursus insidians factus est mihi, leo in absconditis.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Semitas meas subvertit, et confregit me; posuit me desolatam.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Tetendit arcum suum, et posuit me quasi signum ad sagittam.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Misit in renibus meis filias pharetræ suæ.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Factus sum in derisum omni populo meo, canticum eorum tota die.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Replevit me amaritudinibus; inebriavit me absinthio.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Et fregit ad numerum dentes meos; cibavit me cinere.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Et repulsa est a pace anima mea; oblitus sum bonorum.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Et dixi: Periit finis meus, et spes mea a Domino.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Recordare paupertatis, et transgressionis meæ, absinthii et fellis.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Memoria memor ero, et tabescet in me anima mea.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Hæc recolens in corde meo, ideo sperabo.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Misericordiæ Domini, quia non sumus consumpti; quia non defecerunt miserationes ejus.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Novi diluculo, multa est fides tua.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Pars mea Dominus, dixit anima mea; propterea exspectabo eum.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Bonus est Dominus sperantibus in eum, animæ quærenti illum.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Bonum est præstolari cum silentio salutare Dei.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Bonum est viro cum portaverit jugum ab adolescentia sua.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Sedebit solitarius, et tacebit, quia levavit super se.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Ponet in pulvere os suum, si forte sit spes.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Dabit percutienti se maxillam: saturabitur opprobriis.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Quia non repellet in sempiternum Dominus.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Quia si abjecit, et miserebitur, secundum multitudinem misericordiarum suarum.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Non enim humiliavit ex corde suo et abjecit filios hominum.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Ut conteret sub pedibus suis omnes vinctos terræ.
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Ut declinaret judicium viri in conspectu vultus Altissimi.
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 Ut perverteret hominem in judicio suo; Dominus ignoravit.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Quis est iste qui dixit ut fieret, Domino non jubente?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Ex ore Altissimi non egredientur nec mala nec bona?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Quid murmuravit homo vivens, vir pro peccatis suis?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Scrutemur vias nostras, et quæramus, et revertamur ad Dominum.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Levemus corda nostra cum manibus ad Dominum in cælos.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Nos inique egimus, et ad iracundiam provocavimus; idcirco tu inexorabilis es.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Operuisti in furore, et percussisti nos; occidisti, nec pepercisti.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Opposuisti nubem tibi, ne transeat oratio.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Eradicationem et abjectionem posuisti me in medio populorum.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Aperuerunt super nos os suum omnes inimici.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Formido et laqueus facta est nobis vaticinatio, et contritio.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Divisiones aquarum deduxit oculus meus, in contritione filiæ populi mei.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Oculus meus afflictus est, nec tacuit, eo quod non esset requies.
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Donec respiceret et videret Dominus de cælis.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Oculus meus deprædatus est animam meam in cunctis filiabus urbis meæ.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Venatione ceperunt me quasi avem inimici mei gratis.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Lapsa est in lacum vita mea, et posuerunt lapidem super me.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Inundaverunt aquæ super caput meum; dixi: Perii.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Invocavi nomen tuum, Domine, de lacu novissimo.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Vocem meam audisti; ne avertas aurem tuam a singultu meo et clamoribus.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Appropinquasti in die quando invocavi te; dixisti: Ne timeas.
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Judicasti, Domine, causam animæ meæ, redemptor vitæ meæ.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Vidisti, Domine, iniquitatem illorum adversum me: judica judicium meum.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Vidisti omnem furorem, universas cogitationes eorum adversum me.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Audisti opprobrium eorum, Domine, omnes cogitationes eorum adversum me.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Labia insurgentium mihi, et meditationes eorum adversum me tota die.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Sessionem eorum et resurrectionem eorum vide; ego sum psalmus eorum.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Redes eis vicem, Domine, juxta opera manuum suarum.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Dabis eis scutum cordis, laborem tuum.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Persequeris in furore, et conteres eos sub cælis, Domine.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
