Job 31
1 Pepigi fœdus cum oculis meis, ut ne cogitarem quidem de virgine.
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
2 Quam enim partem haberet in me Deus desuper, et hæreditatem Omnipotens de excelsis?
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3 Numquid non perditio est iniquo, et alienatio operantibus injustitiam?
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Nonne ipse considerat vias meas, et cunctos gressus meos dinumerat?
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 Si ambulavi in vanitate, et festinavit in dolo pes meus,
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 appendat me in statera justa, et sciat Deus simplicitatem meam.
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7 Si declinavit gressus meus de via, et si secutum est oculos meos cor meum, et si manibus meis adhæsit macula,
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 seram, et alius comedat, et progenies mea eradicetur.
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9 Si deceptum est cor meum super muliere, et si ad ostium amici mei insidiatus sum,
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10 scortum alterius sit uxor mea, et super illam incurventur alii.
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 Hoc enim nefas est, et iniquitas maxima.
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 Ignis est usque ad perditionem devorans, et omnia eradicans genimina.
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 Si contempsi subire judicium cum servo meo et ancilla mea, cum disceptarent adversum me:
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14 quid enim faciam cum surrexerit ad judicandum Deus? et cum quæsierit, quid respondebo illi?
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Numquid non in utero fecit me, qui et illum operatus est, et formavit me in vulva unus?
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 Si negavi quod volebant pauperibus, et oculos viduæ expectare feci;
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17 si comedi buccellam meam solus, et non comedit pupillus ex ea
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 (quia ab infantia mea crevit mecum miseratio, et de utero matris meæ egressa est mecum);
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 si despexi pereuntem, eo quod non habuerit indumentum, et absque operimento pauperem;
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 si non benedixerunt mihi latera ejus, et de velleribus ovium mearum calefactus est;
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 si levavi super pupillum manum meam, etiam cum viderem me in porta superiorem:
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22 humerus meus a junctura sua cadat, et brachium meum cum suis ossibus confringatur.
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23 Semper enim quasi tumentes super me fluctus timui Deum, et pondus ejus ferre non potui.
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 Si putavi aurum robur meum, et obrizo dixi: Fiducia mea;
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25 si lætatus sum super multis divitiis meis, et quia plurima reperit manus mea;
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26 si vidi solem cum fulgeret, et lunam incedentem clare,
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27 et lætatum est in abscondito cor meum, et osculatus sum manum meam ore meo:
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28 quæ est iniquitas maxima, et negatio contra Deum altissimum.
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 Si gavisus sum ad ruinam ejus qui me oderat, et exsultavi quod invenisset eum malum:
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 non enim dedi ad peccandum guttur meum, ut expeterem maledicens animam ejus.
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 Si non dixerunt viri tabernaculi mei: Quis det de carnibus ejus, ut saturemur?
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32 foris non mansit peregrinus: ostium meum viatori patuit.
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33 Si abscondi quasi homo peccatum meum, et celavi in sinu meo iniquitatem meam;
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34 si expavi ad multitudinem nimiam, et despectio propinquorum terruit me: et non magis tacui, nec egressus sum ostium.
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Quis mihi tribuat auditorem, ut desiderium meum audiat Omnipotens, et librum scribat ipse qui judicat,
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36 ut in humero meo portem illum, et circumdem illum quasi coronam mihi?
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37 Per singulos gradus meos pronuntiabo illum, et quasi principi offeram eum.
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38 Si adversum me terra mea clamat, et cum ipsa sulci ejus deflent:
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 si fructus ejus comedi absque pecunia, et animam agricolarum ejus afflixi:
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
40 pro frumento oriatur mihi tribulus, et pro hordeo spina. Finita sunt verba Job.
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
