Job 23
1 Respondens autem Job, ait:
Job vastasi ja sanoi:
2 Nunc quoque in amaritudine est sermo meus, et manus plagæ meæ aggravata est super gemitum meum.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Quis mihi tribuat ut cognoscam et inveniam illum, et veniam usque ad solium ejus?
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 Ponam coram eo judicium, et os meum replebo increpationibus:
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 ut sciam verba quæ mihi respondeat, et intelligam quid loquatur mihi.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Nolo multa fortitudine contendat mecum, nec magnitudinis suæ mole me premat.
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 Proponat æquitatem contra me, et perveniat ad victoriam judicium meum.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Si ad orientem iero, non apparet; si ad occidentem, non intelligam eum.
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 Si ad sinistram, quid agam? non apprehendam eum; si me vertam ad dexteram, non videbo illum.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 Ipse vero scit viam meam, et probavit me quasi aurum quod per ignem transit.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Vestigia ejus secutus est pes meus: viam ejus custodivi, et non declinavi ex ea.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 A mandatis labiorum ejus non recessi, et in sinu meo abscondi verba oris ejus.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 Ipse enim solus est, et nemo avertere potest cogitationem ejus: et anima ejus quodcumque voluit, hoc fecit.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Cum expleverit in me voluntatem suam, et alia multa similia præsto sunt ei.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Et idcirco a facie ejus turbatus sum, et considerans eum, timore sollicitor.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Deus mollivit cor meum, et Omnipotens conturbavit me.
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Non enim perii propter imminentes tenebras, nec faciem meam operuit caligo.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
