Psalmorum 7
1 Psalmus David, quem cantavit Domino pro verbis Chusi filii Iemini. Domine Deus meus in te speravi: salvum me fac ex omnibus persequentibus me, et libera me.
Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
2 Nequando rapiat ut leo animam meam, dum non est qui redimat, neque qui salvum faciat.
Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
3 Domine Deus meus si feci istud, si est iniquitas in manibus meis:
Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
4 Si reddidi retribuentibus mihi mala, decidam merito ab inimicis meis inanis.
Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
5 Persequatur inimicus animam meam, et comprehendat, et conculcet in terra vitam meam, et gloriam meam in pulverem deducat.
Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, (Sela)
6 Exurge Domine in ira tua: et exaltare in finibus inimicorum meorum. Et exurge Domine Deus meus in præcepto quod mandasti:
Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
7 et synagoga populorum circumdabit te. Et propter hanc in altum regredere:
Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
8 Dominus iudicat populos. Iudica me Domine secundum iustitiam meam, et secundum innocentiam meam super me.
Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
9 Consumetur nequitia peccatorum, et diriges iustum, scrutans corda et renes Deus. Iustum
Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
10 adiutorium meum a Domino, qui salvos facit rectos corde.
Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
11 Deus iudex iustus, fortis, et patiens: numquid irascitur per singulos dies?
Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
12 Nisi conversi fueritis, gladium suum vibrabit: arcum suum tetendit, et paravit illum.
Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
13 Et in eo paravit vasa mortis, sagittas suas ardentibus effecit.
Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
14 Ecce parturiit iniustitiam: concepit dolorem, et peperit iniquitatem.
Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
15 Lacum aperuit, et effodit eum: et incidit in foveam, quam fecit.
Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
16 Convertetur dolor eius in caput eius: et in verticem ipsius iniquitas eius descendet.
Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
17 Confitebor Domino secundum iustitiam eius: et psallam nomini Domini altissimi.
Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
