Psalmorum 65

1 In finem, Psalmus David, Canticum Hieremiæ, et Ezechielis populo transmigrationis, cum inciperent exire. Te decet hymnus Deus in Sion: et tibi reddetur votum in Ierusalem.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu. Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

2 Exaudi orationem meam: ad te omnis caro veniet.

Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.

3 Verba iniquorum prævaluerunt super nos: et impietatibus nostris tu propitiaberis.

Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme.

4 Beatus, quem elegisti, et assumpsisti: inhabitabit in atriis tuis. Replebimur in bonis domus tuæ: sanctum est templum tuum,

Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.

5 mirabile in æquitate. Exaudi nos Deus salutaris noster, spes omnium finium terræ, et in mari longe.

Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,

6 Præparans montes in virtute tua, accinctus potentia:

joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä;

7 qui conturbas profundum maris sonum fluctuum eius. Turbabuntur gentes,

sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin,

8 et timebunt qui habitant terminos a signis tuis: exitus matutini et vespere delectabis.

niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.

9 Visitasti terram et inebriasti eam: multiplicasti locupletare eam. Flumen Dei repletum est aquis, parasti cibum illorum: quoniam ita est præparatio eius.

Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

10 Rivos eius inebria, multiplica genimina eius: in stillicidiis eius lætabitur germinans.

Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

11 Benedices coronæ anni benignitatis tuæ: et campi tui replebuntur ubertate.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

12 Pinguescent speciosa deserti: et exultatione colles accingentur.

Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

13 Induti sunt arietes ovium, et valles abundabunt frumento: clamabunt, etenim hymnum dicent.

Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!