Psalmorum 54

1 In finem, In carminibus intellectus David, Cum venissent Ziphæi, et dixissent ad Saul: Nonne David absconditus est apud nos? Deus in nomine tuo salvum me fac: et in virtute tua iudica me.

Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi, kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme". Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi.

2 Deus exaudi orationem meam: auribus percipe verba oris mei.

Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat.

3 Quoniam alieni insurrexerunt adversum me, et fortes quæsierunt animam meam: et non proposuerunt Deum ante conspectum suum.

Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät minun henkeäni, eivät he pidä Jumalaa silmäinsä edessä. (Sela)

4 Ecce enim Deus adiuvat me: et Dominus susceptor est animæ meæ.

Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki.

5 Averte mala inimicis meis: et in veritate tua disperde illos.

Kohdatkoon paha minun vihamiehiäni, hävitä heidät uskollisuudessasi.

6 Voluntarie sacrificabo tibi, et confitebor nomini tuo Domine: quoniam bonum est:

Niin minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.

7 Quoniam ex omni tribulatione eripuisti me: et super inimicos meos despexit oculus meus.

Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani.