Psalmorum 50
1 Psalmus Asaph. Deus deorum Dominus locutus est: et vocavit terram, A solis ortu usque ad occasum:
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 ex Sion species decoris eius.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Deus manifeste veniet: Deus noster et non silebit. Ignis in conspectu eius exardescet: et in circuitu eius tempestas valida.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Advocabit cælum desursum: et terram discernere populum suum.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 Congregate illi sanctos eius: qui ordinant testamentum eius super sacrificia.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Et annunciabunt cæli iustitiam eius: quoniam Deus iudex est.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Audi populus meus, et loquar: Israel, et testificabor tibi: Deus Deus tuus ego sum.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Non in sacrificiis tuis arguam te: holocausta autem tua in conspectu meo sunt semper.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 Non accipiam de domo tua vitulos: neque de gregibus tuis hircos.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 Quoniam meæ sunt omnes feræ silvarum, iumenta in montibus et boves.
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 Cognovi omnia volatilia cæli: et pulchritudo agri mecum est.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Si esuriero, non dicam tibi: meus est enim orbis terræ, et plenitudo eius.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Numquid manducabo carnes taurorum? aut sanguinem hircorum potabo?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Immola Deo sacrificium laudis: et redde Altissimo vota tua.
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 Et invoca me in die tribulationis: eruam te, et honorificabis me.
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Peccatori autem dixit Deus: Quare tu enarras iustitias meas, et assumis testamentum meum per os tuum?
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 Tu vero odisti disciplinam: et proiecisti sermones meos retrorsum:
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Si videbas furem, currebas cum eo: et cum adulteris portionem tuam ponebas.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Os tuum abundavit malitia: et lingua tua concinnabat dolos.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Sedens adversus fratrem tuum loquebaris, et adversus filium matris tuæ ponebas scandalum:
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 hæc fecisti, et tacui. Existimasti inique quod ero tui similis: arguam te, et statuam contra faciem tuam.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Intelligite hæc qui obliviscimini Deum: nequando rapiat, et non sit qui eripiat.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 Sacrificium laudis honorificabit me: et illic iter, quo ostendam illi salutare Dei.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
