Psalmorum 147
1 Alleluia. Laudate Dominum quoniam bonus est psalmus: Deo nostro sit iucunda, decoraque laudatio.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Ædificans Ierusalem Dominus: dispersiones Israelis congregabit.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Qui sanat contritos corde: et alligat contritiones eorum.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Qui numerat multitudinem stellarum: et omnibus eis nomina vocat.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Magnus Dominus noster, et magna virtus eius: et sapientiæ eius non est numerus.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Suscipiens mansuetos Dominus: humilians autem peccatores usque ad terram.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Præcinite Domino in confessione: psallite Deo nostro in cithara.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Qui operit cælum nubibus: et parat terræ pluviam. Qui producit in montibus fœnum: et herbam servituti hominum.
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Qui dat iumentis escam ipsorum: et pullis corvorum invocantibus eum.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Non in fortitudine equi voluntatem habebit: nec in tibiis viri beneplacitum erit ei.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Beneplacitum est Domino super timentes eum: et in eis, qui sperant super misericordia eius.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Alleluia. Lauda Ierusalem Dominum: lauda Deum tuum Sion.
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Quoniam confortavit seras portarum tuarum: benedixit filiis tuis in te.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Qui posuit fines tuos pacem: et adipe frumenti satiat te.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Qui emittit eloquium suum terræ: velociter currit sermo eius.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Qui dat nivem sicut lanam: nebulam sicut cinerem spargit,
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Mittit crystallum suum sicut buccellas: ante faciem frigoris eius quis sustinebit?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Emittet verbum suum, et liquefaciet ea: flabit spiritus eius, et fluent aquæ.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Qui annunciat verbum suum Iacob: iustitias, et iudicia sua Israel.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Non fecit taliter omni nationi: et iudicia sua non manifestavit eis. Alleluia.
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
