Psalmorum 132
1 Canticum graduum. Memento Domine David, et omnis mansuetudinis eius:
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 Sicut iuravit Domino, votum vovit Deo Iacob:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 Si introiero in tabernaculum domus meæ, si ascendero in lectum strati mei:
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 Si dedero somnum oculis meis, et palpebris meis dormitationem:
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 Et requiem temporibus meis: donec inveniam locum Domino, tabernaculum Deo Iacob.
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Ecce audivimus eam in Ephrata: invenimus eam in campis silvæ.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 Introibimus in tabernaculum eius: adorabimus in loco, ubi steterunt pedes eius.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Surge Domine in requiem tuam, tu et arca sanctificationis tuæ.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Sacerdotes tui induantur iustitiam: et sancti tui exultent.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 Propter David servum tuum, non avertas faciem Christi tui.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Iuravit Dominus David veritatem, et non frustrabitur eam: de fructu ventris tui ponam super sedem tuam.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Si custodierint filii tui testamentum meum, et testimonia mea hæc, quæ docebo eos: Et filii eorum usque in sæculum, sedebunt super sedem tuam.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Quoniam elegit Dominus Sion: elegit eam in habitationem sibi.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 Hæc requies mea in sæculum sæculi: hic habitabo quoniam elegi eam.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Viduam eius benedicens benedicam: pauperes eius saturabo panibus.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 Sacerdotes eius induam salutari: et sancti eius exultatione exultabunt.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 Illuc producam cornu David, paravi lucernam Christo meo.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Inimicos eius induam confusione: super ipsum autem efflorebit sanctificatio mea.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
