Proverbiorum 27
1 Ne glorieris in crastinum, ignorans quid superventura pariat dies.
Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
2 Laudet te alienus, et non os tuum: extraneus, et non labia tua.
Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
3 Grave est saxum, et onerosa arena: sed ira stulti utroque gravior.
Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
4 Ira non habet misericordiam, nec erumpens furor: et impetum concitati ferre quis poterit?
Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
5 Melior est manifesta correptio, quam amor absconditus.
Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
6 Meliora sunt vulnera diligentis, quam fraudulenta oscula odientis
Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
7 Anima saturata calcabit favum: et anima esuriens etiam amarum pro dulci sumet.
Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
8 Sicut avis transmigrans de nido suo, sic vir qui derelinquit locum suum.
Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
9 Unguento et variis odoribus delectatur cor: et bonis amici consiliis anima dulcoratur.
Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
10 Amicum tuum, et amicum patris tui ne dimiseris: et domum fratris tui ne ingrediaris in die afflictionis tuæ. Melior est vicinus iuxta, quam frater procul.
Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
11 Stude sapientiæ fili mi, et lætifica cor meum, ut possis exprobranti respondere sermonem.
Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
12 Astutus videns malum, absconditus est: parvuli transeuntes sustinuerunt dispendia.
Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
13 Tolle vestimentum eius, qui spopondit pro extraneo: et pro alienis, aufer ei pignus.
Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
14 Qui benedicit proximo suo voce grandi, de nocte consurgens maledicenti similis erit.
Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
15 Tecta perstillantia in die frigoris, et litigiosa mulier comparantur:
Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
16 qui retinet eam, quasi qui ventum teneat, et oleum dexteræ suæ vocabit.
Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
17 Ferrum ferro exacuitur, et homo exacuit faciem amici sui.
Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
18 Qui servat ficum, comedet fructus eius: et qui custos est domini sui, glorificabitur.
Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
19 Quomodo in aquis resplendent vultus prospicientium, sic corda hominum manifesta sunt prudentibus.
Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. (Sheol h7585)
21 Quomodo probatur in conflatorio argentum, et in fornace aurum: sic probatur homo ore laudantis. Cor iniqui inquirit mala, cor autem rectum inquirit scientiam.
Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
22 Si contuderis stultum in pila quasi ptisanas feriente desuper pilo, non auferetur ab eo stultitia eius.
Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
23 Diligenter agnosce vultum pecoris tui, tuosque greges considera:
Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
24 Non enim habebis iugiter potestatem: sed corona tribuetur in generationem et generationem.
Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
25 Aperta sunt prata, et apparuerunt herbæ virentes, et collecta sunt fœna de montibus.
Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
26 Agni ad vestimentum tuum: et hœdi, ad agri pretium.
Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
27 Sufficiat tibi lac caprarum in cibos tuos, et in necessaria domus tuæ: et ad victum ancillis tuis.
Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
