Job 8
1 Respondens autem Baldad Suhites, dixit:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Usquequo loqueris talia, et spiritus multiplex sermones oris tui?
"Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
3 Numquid Deus supplantat iudicium? aut Omnipotens subvertit quod iustum est?
Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
4 Etiam si filii tui peccaverunt ei, et dimisit eos in manu iniquitatis suæ:
Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
5 Tu tamen si diluculo consurrexeris ad Deum, et Omnipotentem fueris deprecatus:
Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6 Si mundus et rectus incesseris, statim evigilabit ad te, et pacatum reddet habitaculum iustitiæ tuæ:
jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
7 In tantum, ut si priora tua fuerint parva, et novissima tua multiplicentur nimis.
Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
8 Interroga enim generationem pristinam, et diligenter investiga patrum memoriam:
Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
9 (Hesterni quippe sumus, et ignoramus quoniam sicut umbra dies nostri sunt super terram.)
Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
10 Et ipsi docebunt te: loquentur tibi, et de corde suo proferent eloquia.
He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
11 Numquid vivere potest scirpus absque humore? aut crescere carectum sine aqua?
'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
12 Cum adhuc sit in flore, nec carpatur manu, ante omnes herbas arescit:
Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
13 Sic viæ omnium, qui obliviscuntur Deum, et spes hypocritæ peribit:
Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
14 Non ei placebit vecordia sua, et sicut tela aranearum fiducia eius.
hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
15 Innitetur super domum suam, et non stabit: fulciet eam, et non consurget:
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
16 Humectus videtur antequam veniat Sol, et in ortu suo germen eius egredietur.
Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
17 Super acervum petrarum radices eius densabuntur, et inter lapides commorabitur.
Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
18 Si absorbuerit eum de loco suo, negabit eum, et dicet: Non novi te.
Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19 Hæc est enim lætitia viæ eius, ut rursum de terra alii germinentur.
Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
20 Deus non proiiciet simplicem, nec porriget manum malignis:
Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
21 Donec impleatur risu os tuum, et labia tua iubilo.
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
22 Qui oderunt te, induentur confusione: et tabernaculum impiorum non subsistet.
Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
