Job 39
1 Numquid nosti tempus partus ibicum in petris, vel parturientes cervas observasti?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Dinumerasti menses conceptus earum, et scisti tempus partus earum?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Incurvantur ad fœtum, et pariunt, et rugitus emittunt.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Separantur filii earum, et pergunt ad pastum: egrediuntur, et non revertuntur ad eas.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Quis dimisit onagrum liberum, et vincula eius quis solvit?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Cui dedi in solitudine domum, et tabernacula eius in terra salsuginis.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Contemnit multitudinem civitatis, clamorem exactoris non audit.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Circumspicit montes pascuæ suæ, et virentia quæque perquirit.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Numquid volet rhinoceros servire tibi, aut morabitur ad præsepe tuum?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Numquid alligabis rhinocerota ad arandum loro tuo? aut confringet glebas vallium post te?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Numquid fiduciam habebis in magna fortitudine eius, et derelinques ei labores tuos?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Numquid credes illi quod sementem reddat tibi, et aream tuam congreget?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Penna struthionis similis est pennis herodii, et accipitris.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Quando derelinquit ova sua in terra, tu forsitan in pulvere calefacies ea?
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Obliviscitur quod pes conculcet ea, aut bestia agri conterat.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Duratur ad filios suos quasi non sint sui, frustra laboravit nullo timore cogente.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Privavit enim eam Deus sapientia, nec dedit illi intelligentiam.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Cum tempus fuerit, in altum alas erigit: deridet equum et ascensorem eius.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Numquid præbebis equo fortitudinem, aut circumdabis collo eius hinnitum?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Numquid suscitabis eum quasi locustas? gloria narium eius terror.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Terram ungula fodit, exultat audacter: in occursum pergit armatis.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Contemnit pavorem, nec cedit gladio.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Super ipsum sonabit pharetra, vibrabit hasta et clypeus.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Fervens et fremens sorbet terram, nec reputat tubæ sonare clangorem.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Ubi audierit buccinam, dicit: Vah, procul odoratur bellum, exhortationem ducum, et ululatum exercitus.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Numquid per sapientiam tuam plumescit accipiter, expandens alas suas ad Austrum?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Numquid ad præceptum tuum elevabitur aquila, et in arduis ponet nidum suum?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 In petris manet, et in præruptis silicibus commoratur, atque inaccessis rupibus.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Inde contemplatur escam, et de longe oculi eius prospiciunt,
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Pulli eius lambent sanguinem: et ubicumque cadaver fuerit, statim adest.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
