Job 3
1 Post hæc aperuit Iob os suum, et maledixit diei suo,
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 et locutus est.
Job lausui ja sanoi:
3 Pereat dies in qua natus sum, et nox in qua dictum est: Conceptus est homo.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Dies ille vertatur in tenebras, non requirat eum Deus desuper, et non illustretur lumine.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Obscurent eum tenebræ et umbra mortis, occupet eum caligo, et involvatur amaritudine.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Noctem illam tenebrosus turbo possideat, non computetur in diebus anni, nec numeretur in mensibus:
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Sit nox illa solitaria, nec laude digna:
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Maledicant ei qui maledicunt diei, qui parati sunt suscitare Leviathan:
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Obtenebrentur stellæ caligine eius: expectet lucem et non videat, nec ortum surgentis auroræ:
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Quia non conclusit ostia ventris, qui portavit me, nec abstulit mala ab oculis meis.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Quare non in vulva mortuus sum, egressus ex utero non statim perii?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Quare exceptus genibus? cur lactatus uberibus?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Nunc enim dormiens silerem, et somno meo requiescerem:
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 Cum regibus et consulibus terræ, qui ædificant sibi solitudines:
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Aut cum principibus, qui possident aurum, et replent domos suas argento:
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Aut sicut abortivum absconditum non subsisterem, vel qui concepti non viderunt lucem.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Ibi impii cessaverunt a tumultu, et ibi requieverunt fessi robore.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Et quondam vincti pariter sine molestia, non audierunt vocem exactoris.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Parvus et magnus ibi sunt, et servus liber a domino suo.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Quare misero data est lux, et vita his, qui in amaritudine animæ sunt?
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 qui expectant mortem, et non venit, quasi effodientes thesaurum:
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Gaudentque vehementer cum invenerint sepulchrum.
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Viro cuius abscondita est via, et circumdedit eum Deus tenebris?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Antequam comedam suspiro: et tamquam inundantes aquæ, sic rugitus meus:
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Quia timor, quem timebam, evenit mihi: et quod verebar accidit.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Nonne dissimulavi? nonne silui? nonne quievi? et venit super me indignatio.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
