Job 19
1 Respondens autem Iob, dixit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Usquequo affligitis animam meam, et atteritis me sermonibus?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 En, decies confunditis me, et non erubescitis opprimentes me.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Nempe, et si ignoravi, mecum erit ignorantia mea.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 At vos contra me erigimini, et arguitis me opprobriis meis.
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Saltem nunc intelligite quia Deus non æquo iudicio afflixerit me, et flagellis suis me cinxerit.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Ecce clamabo vim patiens, et nemo audiet: vociferabor, et non est qui iudicet.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Semitam meam circumsepsit, et transire non possum, et in calle meo tenebras posuit.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Spoliavit me gloria mea, et abstulit coronam de capite meo.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Destruxit me undique, et pereo, et quasi evulsæ arbori abstulit spem meam.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Iratus est contra me furor eius, et sic me habuit quasi hostem suum.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Simul venerunt latrones eius, et fecerunt sibi viam per me, et obsederunt in gyro tabernaculum meum.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Fratres meos longe fecit a me, et noti mei quasi alieni recesserunt a me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Dereliquerunt me propinqui mei: et qui me noverant, obliti sunt mei.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Inquilini domus meæ, et ancillæ meæ sicut alienum habuerunt me, et quasi peregrinus fui in oculis eorum.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Servum meum vocavi, et non respondit, ore proprio deprecabar illum.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Halitum meum exhorruit uxor mea, et orabam filios uteri mei.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Stulti quoque despiciebant me, et cum ab eis recessissem, detrahebant mihi.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Abominati sunt me quondam consiliarii mei: et quem maxime diligebam, aversatus est me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Pelli meæ, consumptis carnibus, adhæsit os meum, et derelicta sunt tantummodo labia circa dentes meos.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Miseremini mei, miseremini mei, saltem vos amici mei, quia manus Domini tetigit me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Quare persequimini me sicut Deus, et carnibus meis saturamini?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Quis mihi tribuat ut scribantur sermones mei? quis mihi det ut exarentur in libro
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 stylo ferreo, et plumbi lamina, vel celte sculpantur in silice?
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Scio enim quod Redemptor meus vivit, et in novissimo die de terra surrecturus sum:
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Et rursum circumdabor pelle mea, et in carne mea videbo Deum meum.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Quem visurus sum ego ipse, et oculi mei conspecturi sunt, et non alius: reposita est hæc spes mea in sinu meo.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Quare ergo nunc dicitis: Persequamur eum, et radicem verbi inveniamus contra eum?
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Fugite ergo a facie gladii, quoniam ultor iniquitatum gladius est: et scitote esse iudicium.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
