Job 12
1 Respondens autem Iob, dixit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ergo vos estis soli homines, et vobiscum morietur sapientia?
"Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
3 Et mihi est cor sicut et vobis, nec inferior vestri sum: quis enim hæc, quæ nostis, ignorat?
Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
4 Qui deridetur ab amico suo sicut ego, invocabit Deum, et exaudiet eum: deridetur enim iusti simplicitas.
Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
5 Lampas contempta apud cogitationes divitum, parata ad tempus statutum.
Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
6 Abundant tabernacula prædonum, et audacter provocant Deum, cum ipse dederit omnia in manus eorum.
Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
7 Nimirum interroga iumenta, et docebunt te: et volatilia cæli, et indicabunt tibi.
"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
8 Loquere terræ, et respondebit tibi: et narrabunt pisces maris.
tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
9 Quis ignorat quod omnia hæc manus Domini fecerit?
Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
10 In cuius manu anima omnis viventis, et spiritus universæ carnis hominis.
hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
11 Nonne auris verba diiudicat, et fauces comedentis, saporem?
"Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
12 In antiquis est sapientia, et in multo tempore prudentia.
"Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
13 Apud ipsum est sapientia et fortitudo, ipse habet consilium et intelligentiam.
"Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
14 Si destruxerit, nemo est qui ædificet: si incluserit hominem, nullus est qui aperiat.
Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
15 Si continuerit aquas, omnia siccabuntur: et si emiserit eas, subvertent terram.
Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
16 Apud ipsum est fortitudo et sapientia: ipse novit et decipientem, et eum qui decipitur.
Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
17 Adducit consiliarios in stultum finem, et iudices in stuporem.
Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
18 Balteum regum dissolvit, et præcingit fune renes eorum.
Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
19 Ducit sacerdotes inglorios, et optimates supplantat:
Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
20 Commutans labium veracium, et doctrinam senum auferens.
Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
21 Effundit despectionem super principes, eos, qui oppressi fuerant, relevans.
Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
22 Qui revelat profunda de tenebris, et producit in lucem umbram mortis.
Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
23 Qui multiplicat gentes et perdit eas, et subversas in integrum restituit.
Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
24 Qui immutat cor principum populi terræ, et decipit eos ut frustra incedant per invium:
Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
25 Palpabunt quasi in tenebris, et non in luce, et errare eos faciet quasi ebrios.
He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
