Psalmorum 95

1 Laus Cantici ipsi David. Venite, exultemus Domino: iubilemus Deo salutari nostro:

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

2 Præoccupemus faciem eius in confessione: et in psalmis iubilemus ei.

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

3 Quoniam Deus magnus Dominus: et Rex magnus super omnes deos.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

4 Quia in manu eius sunt omnes fines terræ: et altitudines montium ipsius sunt.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

5 Quoniam ipsius est mare, et ipse fecit illud: et siccam manus eius formaverunt.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

6 Venite adoremus, et procidamus: et ploremus ante Dominum, qui fecit nos.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

7 Quia ipse est Dominus Deus noster: et nos populus pascuæ eius, et oves manus eius.

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

8 Hodie si vocem eius audieritis, nolite obdurare corda vestra;

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

9 Sicut in irritatione secundum diem tentationis in deserto: ubi tentaverunt me patres vestri, probaverunt me, et viderunt opera mea.

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

10 Quadraginta annis offensus fui generationi illi, et dixi: Semper hi errant corde.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

11 Et isti non cognoverunt vias meas: ut iuravi in ira mea: Si introibunt in requiem meam.

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.