Psalmorum 88
1 Canticum Psalmi, Filiis Core, in finem, pro Maheleth ad respondendum, intellectus Eman Ezrahitæ. Domine Deus salutis meæ: in die clamavi, et nocte coram te.
Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
2 Intret in conspectu tuo oratio mea: inclina aurem tuam ad precem meam:
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
4 Æstimatus sum cum descendentibus in lacum: factus sum sicut homo sine adiutorio,
Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
5 inter mortuos liber, Sicut vulnerati dormientes in sepulchris, quorum non es memor amplius: et ipsi de manu tua repulsi sunt.
Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
6 Posuerunt me in lacu inferiori: in tenebrosis, et in umbra mortis.
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
7 Super me confirmatus est furor tuus: et omnes fluctus tuos induxisti super me.
Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
8 Longe fecisti notos meos a me: posuerunt me abominationem sibi. Traditus sum, et non egrediebar:
Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
9 oculi mei languerunt præ inopia. Clamavi ad te Domine tota die: expandi ad te manus meas.
Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
10 Numquid mortuis facies mirabilia: aut medici suscitabunt, et confitebuntur tibi?
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
11 Numquid narrabit aliquis in sepulchro misericordiam tuam, et veritatem tuam in perditione?
Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
12 Numquid cognoscentur in tenebris mirabilia tua: et iustitia tua in terra oblivionis?
Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
13 Et ego ad te, Domine, clamavi, et mane oratio mea præveniet te.
Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
14 Ut quid Domine repellis orationem meam: avertis faciem tuam a me?
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
15 Pauper sum ego, et in laboribus a iuventute mea: exaltatus autem, humiliatus sum et conturbatus.
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
16 In me transierunt iræ tuæ: et terrores tui conturbaverunt me.
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
17 Circumdederunt me sicut aqua tota die: circumdederunt me simul.
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
18 Elongasti a me amicum, et proximum: et notos meos a miseria.
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
