Psalmorum 37
1 Psalmus ipsi David. Noli æmulari in malignantibus: neque zelaveris facientes iniquitatem.
Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2 Quoniam tamquam fœnum velociter arescent: et quemadmodum olera herbarum cito decident.
Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3 Spera in Domino, et fac bonitatem: et inhabita terram, et pasceris in divitiis eius.
Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4 Delectare in Domino: et dabit tibi petitiones cordis tui.
Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5 Revela Domino viam tuam, et spera in eo: et ipse faciet.
Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6 Et educet quasi lumen iustitiam tuam: et iudicium tuum tamquam meridiem:
Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7 subditus esto Domino, et ora eum. Noli æmulari in eo, qui prosperatur in via sua: in homine faciente iniustitias.
Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8 Desine ab ira, et derelinque furorem: noli æmulari ut maligneris.
Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9 Quoniam qui malignantur, exterminabuntur: sustinentes autem Dominum, ipsi hereditabunt terram.
Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10 Et adhuc pusillum, et non erit peccator: et quæres locum eius, et non invenies.
Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11 Mansueti autem hereditabunt terram, et delectabuntur in multitudine pacis.
Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12 Observabit peccator iustum: et stridebit super eum dentibus suis.
Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13 Dominus autem irridebit eum: quoniam prospicit quod veniet dies eius.
Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Gladium evaginaverunt peccatores: intenderunt arcum suum. Ut deiiciant pauperem et inopem: ut trucident rectos corde.
Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15 Gladius eorum intret in corda ipsorum: et arcus eorum confringatur.
Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16 Melius est modicum iusto, super divitias peccatorum multas.
Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17 Quoniam brachia peccatorum conterentur: confirmat autem iustos Dominus.
Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18 Novit Dominus dies immaculatorum: et hereditas eorum in æternum erit.
Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19 Non confundentur in tempore malo, et in diebus famis saturabuntur:
Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20 quia peccatores peribunt. Inimici vero Domini mox ut honorificati fuerint et exaltati: deficientes, quemadmodum fumus deficient.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21 Mutuabitur peccator, et non solvet: iustus autem miseretur et tribuet.
Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22 Quia benedicentes ei hereditabunt terram: maledicentes autem ei disperibunt.
Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23 Apud Dominum gressus hominis dirigentur: et viam eius volet.
Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24 Cum ceciderit, non collidetur: quia Dominus supponit manum suam.
Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25 Iunior fui, etenim senui: et non vidi iustum derelictum, nec semen eius quærens panem.
Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
26 Tota die miseretur et commodat: et semen illius in benedictione erit.
Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27 Declina a malo, et fac bonum: et inhabita in sæculum sæculi.
Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
28 Quia Dominus amat iudicium, et non derelinquet sanctos suos: in æternum conservabuntur. Iniusti punientur: et semen impiorum peribit.
Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29 Iusti autem hereditabunt terram: et inhabitabunt in sæculum sæculi super eam.
Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30 Os iusti meditabitur sapientiam, et lingua eius loquetur iudicium.
Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31 Lex Dei eius in corde ipsius: et non supplantabuntur gressus eius.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
32 Considerat peccator iustum: et quærit mortificare eum.
Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33 Dominus autem non derelinquet eum in manibus eius: nec damnabit eum cum iudicabitur illi.
Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34 Expecta Dominum, et custodi viam eius: et exaltabit te ut hereditate capias terram: cum perierint peccatores videbis.
Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35 Vidi impium superexaltatum, et elevatum sicut cedros Libani.
Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36 Et transivi, et ecce non erat: et quæsivi eum, et non est inventus locus eius.
Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37 Custodi innocentiam, et vide æquitatem: quoniam sunt reliquiæ homini pacifico.
Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38 Iniusti autem disperibunt simul: reliquiæ impiorum interibunt.
Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39 Salus autem iustorum a Domino: et protector eorum in tempore tribulationis.
Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40 Et adiuvabit eos Dominus, et liberabit eos: et eruet eos a peccatoribus, et salvabit eos: quia speraverunt in eo.
Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
