Psalmorum 10

1 Ut quid Domine recessisti longe, despicis in opportunitatibus, in tribulatione?

Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 Dum superbit impius, incenditur pauper: comprehenduntur in consiliis quibus cogitant.

Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Quoniam laudatur peccator in desideriis animæ suæ: et iniquus benedicitur.

Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

4 Exacerbavit Dominum peccator, secundum multitudinem iræ suæ non quæret.

Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 Non est Deus in conspectu eius: inquinatæ sunt viæ illius in omni tempore. Auferuntur iudicia tua a facie eius: omnium inimicorum suorum dominabitur.

Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 Dixit enim in corde suo: Non movebor a generatione in generationem, sine malo.

Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".

7 Cuius maledictione os plenum est, et amaritudine, et dolo: sub lingua eius labor et dolor.

Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Sedet in insidiis cum divitibus in occultis, ut interficiat innocentem.

Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 Oculi eius in pauperem respiciunt: insidiatur in abscondito, quasi leo in spelunca sua. Insidiatur ut rapiat pauperem: rapere pauperem dum attrahit eum.

Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 In laqueo suo humiliabit eum, inclinabit se, et cadet cum dominatus fuerit pauperum.

Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 Dixit enim in corde suo: Oblitus est Deus, avertit faciem suam ne videat in finem.

Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

12 Exurge Domine Deus, exaltetur manus tua: ne obliviscaris pauperum.

Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.

13 Propter quid irritavit impius Deum? dixit enim in corde suo: Non requiret.

Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

14 Vides, quoniam tu laborem et dolorem consideras: ut tradas eos in manus tuas. Tibi derelictus est pauper: orphano tu eris adiutor.

Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

15 Contere brachium peccatoris et maligni: quæretur peccatum illius, et non invenietur.

Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.

16 Dominus regnabit in æternum, et in sæculum sæculi: peribitis Gentes de terra illius.

Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Desiderium pauperum exaudivit Dominus: præparationem cordis eorum audivit auris tua.

Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,

18 Iudicare pupillo et humili, ut non apponat ultra magnificare se homo super terram.

auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.