< Proverbiorum 25 >

1 Hæ quoque parabolæ Salomonis, quas transtulerunt viri Ezechiæ regis Iuda.
Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia.
2 Gloria Dei est celare verbum, et gloria regum investigare sermonem.
Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.
3 Cælum sursum, et terra deorsum, et cor regum inscrutabile.
Taivaan korkeus ja maan syvyys ja kuningasten sydän on tutkimaton.
4 Aufer rubiginem de argento, et egredietur vas purissimum:
Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu kultasepältä astia.
5 Aufer impietatem de vultu regis, et firmabitur iustitia thronus eius.
Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota, vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa.
6 Ne gloriosus appareas coram rege, et in loco magnorum ne steteris.
Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
7 Melius est enim ut dicatur tibi: Ascende huc; quam ut humilieris coram principe.
Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös", kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.
8 Quæ viderunt oculi tui, ne proferas in iurgio cito: ne postea emendare non possis, cum dehonestaveris amicum tuum.
Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.
9 Causam tuam tracta cum amico tuo, et secretum extraneo ne reveles:
Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
10 ne forte insultet tibi cum audierit, et exprobrare non cesset. Gratia et amicitia liberant: quas tibi serva, ne exprobrabilis fias.
Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.
11 Mala aurea in lectis argenteis, qui loquitur verbum in tempore suo.
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.
12 Inauris aurea, et margaritum fulgens, qui arguit sapientem, et aurem obedientem.
Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.
13 Sicut frigus nivis in die messis, ita legatus fidelis ei, qui misit eum, animam ipsius requiescere facit.
Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen: herransa sielun hän virvoittaa.
14 Nubes, et ventus, et pluviæ non sequentes, vir gloriosus, et promissa non complens.
Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.
15 Patientia lenietur princeps, et lingua mollis confringet duritiam.
Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.
16 Mel invenisti, comede quod sufficit tibi, ne forte satiatus evomas illud.
Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi.
17 Subtrahe pedem tuum de domo proximi tui, nequando satiatus oderit te.
Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.
18 Iaculum, et gladius, et sagitta acuta, homo qui loquitur contra proximum suum falsum testimonium.
Nuija ja miekka ja terävä nuoli on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan.
19 Dens putridus, et pes lassus, qui sperat super infideli in die angustiæ,
Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on uskottoman turva ahdingon päivänä.
20 et amittit pallium in die frigoris. Acetum in nitro, qui cantat carmina cordi pessimo. Sicut tinea vestimento, et vermis ligno: ita tristitia viri nocet cordi.
Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.
21 Si esurierit inimicus tuus, ciba illum: si sitierit, da ei aquam bibere:
Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.
22 prunas enim congregabis super caput eius, et Dominus reddet tibi.
Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.
23 Ventus aquilo dissipat pluvias, et facies tristis linguam detrahentem.
Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.
24 Melius est sedere in angulo domatis, quam cum muliere litigiosa, et in domo communi.
Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.
25 Aqua frigida animæ sitienti, et nuncius bonus de terra longinqua.
Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta.
26 Fons turbatus pede, et vena corrupta, iustus cadens coram impio.
Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.
27 Sicut qui mel multum comedit, non est ei bonum: sic qui scrutator est maiestatis, opprimetur a gloria.
Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, ja raskaitten asiain tutkiminen on raskasta.
28 Sicut urbs patens et absque murorum ambitu, ita vir, qui non potest in loquendo cohibere spiritum suum.
Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.

< Proverbiorum 25 >