Job 17
1 Spiritus meus attenuabitur, dies mei breviabuntur, et solum mihi superest sepulchrum.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Non peccavi, et in amaritudinibus moratur oculus meus.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Libera me Dominue, et pone me iuxta te, et cuiusvis manus pugnet contra me.
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Cor eorum longe fecisti a disciplina, propterea non exaltabuntur.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 Prædam pollicetur sociis, et oculi filiorum eius deficient.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 Posuit me quasi in proverbium vulgi, et exemplum sum coram eis.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Caligavit ab indignatione oculus meus, et membra mea quasi in nihilum redacta sunt.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Stupebunt iusti super hoc, et innocens contra hypocritam suscitabitur.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Et tenebit iustus viam suam, et mundis manibus addet fortitudinem.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Igitur omnes vos convertimini, et venite, et non inveniam in vobis ullum sapientem.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Dies mei transierunt, cogitationes meæ dissipatæ sunt, torquentes cor meum:
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 Noctem verterunt in diem, et rursum post tenebras spero lucem.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 Putredini dixi: Pater meus es, mater mea, et soror mea, vermibus.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Ubi est ergo nunc præstolatio mea, et patientiam meam quis considerat?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
